Todistukset

 Todistukset voit lähettää Viestit -sivulta!

28.1.2012

 
Haluan kertoa teille kaikille, jotka sairastatte. Jeesus on parantaja!
Sairastuin vuonna -98 leukemiaan ja minulle tehtiin kantasoluhoito.
 Sitten meni monta vuotta hyvin ja rukoustilanteessa minua tuntematon ihminen sanoi minulle, että Jumala parantaa sinun luuytimesi.
Sairastuin kuitenkin uudelleen ja taas hoidettiin, mutta Jumala paransi!!!
Lääkäreiden mielestä siitä ei voi parantua, mutta mitä siitä.
Jos kerran Jumala sanoo, Minä olen sinun parantajasi, niin se on niin.
Rakkain terveisin
Leena

28.1.2012

 
Haluan todistaa HERRAN hyvyydestä ja uskollisuudesta. Olen sairastellut paljon mutta HÄN on kuullut rukoukset ja auttanut. Kutsunut tuhlaajatytön maailman teiltä takaisin yhteyteensä.HÄN on ollut todella armollinen ja laupias. KIITOS HÄNELLE.

5.1.2012

 
Haluan kertoa teille lapsuuteni kokemuksesta ,joka on kantanut minua läpi elämän.
Muistan miten olin sairas ja nukuin kamarissa,äiti touhusi tuvassa.Olin kuumeinen,sitten tuli kuumekouristuksia.Yhtäkkiä katselin itseäni sänkyni yläpuolelta,makasin siinä kippurassa.Vierelläni oli pieni enkeli ,joka lohdutti minua,ohjasi minua,ja sanoi minulle:Sinun aikasi ei ole vielä.Samassa heräsin omaan itkuuni ja valitukseen sängyssäni,äiti riensi siihen hoitamaan ja siitä aloin paranemaan.Lapsena pidin aina 2 tyynyä vuoteessa toinen minulle ja toinen enkelilleni,tunsin että minun vierelläni ollaan ja suojellaan,tämän muistan aina kun on vaikeaa elämässä. Meillä kaikilla on Suojelusenkeli vieressä,ja tämä Totta. Uskokaa Herraan.

6.12.2011

 
Eräänä pimeänä marraskuun iltana ollessani yökkönä työpaikallani,tuli sinne yläastetta käyvä tyttäreni luokkatoverinsa kansa.Toruih heitä siitä,kun niin myöhään ja pimeällä tulivat.Matkalla oli pitkälti metsäistä tietä.
Aikansa oltuaan tytöt lähtivät iloisina pois.Sanoivat,ettei heillä ole mitään pelättävää.Itsekin totesin,että on heillä varmaan suojelus mukana.
Eipä aikaakaan,kun minulle tuli kauhea tuska ja hätä tytöistä.Aloin rukoilla,itkin ja huusin sydämeni pohjasta apua tytöille (en voinut tietenkään ääneen huutaa,vaan sydän huusi )Hätä oli suuri ja polvillani rukoilin:"Lähetä oikein sotaenkeli heidän avukseen. "Lopuksi piti huutaa apua vain omalle lapselleni.
Yhtäkkiä tuli valtava lepo ja rauha.Taistelu oli ohi. Onneksi hoidokkini nukkuivat koko ajan sikeästi.

Kun menin aamulla kotiin,edessäni oli kaksi hyvin säikähtäneen näköistä silmäparia:isoveli siskonsa kanssa. Tyttäreni sanoi,että äiti,et ikinä arvaa,mitä meille illalla tapahtui. Matkan varrella heidän kohdalleen pysähtyi auto,josta kaksi miestä lähti heidän peräänsäTakaa-ajo oli kova.Tyttäreni kaveri pääsi mieheltä karkuun,löysi piilopaikan metsästä. Toinen mies sai kiinni tyttäreni ranteesta ja akoi "tentata" häntä.Lapsi oli ujassa otteessa ja kauhuissaan,mutta yhtäkkiä miehen ote irtosi.Tyttö lähti karkuun ja mies perään.Äkkiä mies kaatui rähmälleen keskelle tietä ja tyttö pääsi kotiin turvaan.Isoveli lähti hakemaan toista tyttöä piilopaikasta ja vei turvlliseti kotiin.
Kerroin lapsille oman kokemikseni ja taisteluni tuosta illasta.Sanoin,että enkeli kamppasi tuon pahan miehen.
Tällä tavoinkin Herra voi toimia ja hälyyttää rukoustaisteluun varatilanteessa. Hänellä on niin moninaiset keinot ojentaa suojeleva,auttava kätensä.Kannattaa rukoilla,rakentaa rukousmuuria rakkaittensa ympärille.Sana kehotta vielä rukoilemaan kaikkien ihmisten puolesta. Jumalalla on kaikki hallinnassaan,joten ystävä rakas,älä joudu epätoivoon,älä pelkää.
Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala.Sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.5 Moos. 33:27.
Eira

27.11.2011

 
minun oikea jalkani oli jotenkin outo monta viikkoa,tutisi ja kääntyi vasemalle kun oli toisen polven päällä.ja käveleminekin joskus tuntui oudolta ja pieni surina jalassa melkein koko ajan.olin huolestunut enkä osannut kenelekkään kertoa siitä ongelmasta.sitten itkin ja kerroin Jeesukselle.ja ihme tapahtui,jalka rupesi parantumaan.enää ei tutisee eikä tunnu oudolta, niin että välillä unohdan että siinä oli joku vika.tiedän että Jeesus on tullut auttamaan.Jeesus ihan oikeasti halua että me olemme terveet hän on jo vienyt kaikki kivut ja hädät ristille.Ylistys Ylistys Ylistys!!!

24.11.2011

 
Kävin joitakin vuosia sitten melko intensiivisessä psykoterapiassa, minkä koin rikkovan hengellisyyttäni, koska terapeutti ei itse ollut uskova. Rukoilimme viikottaisessa solussani ajoittain asian puolesta noin puolen vuoden ajan. Yllättäen erään paaston aikana näin näyn, jossa olin pieni tyttö ja juoksin siinä Jeesuksen syliin. Seuraavalla viikolla koin vahvasti, että nyt oli aika lopettaa terapia. Olin terapeutilleni asiaa sivunnut aiemmin, mutta hän ei ottanut kuuleviin korviinsa ja tiesin hänen pitävän minusta kynsin hampain kiinni. Terapian olin aloittanut 1,5 vuotta aiemmin oppiakseni tuntemaan paremmin itseäni, sillä olin joitakin vuosia aiemmin nopella vauhdilla syöksynyt pois avioliitostani ja yllättänyt tällä itsenikin.

Terapian lopettaminen oli minulle päivän selvä asia mennessäni illalla nukkumaan, mutta aamulla samalla sekunnilla, kun heräsin alkoi myös sielunvihollisen hyökkäys ajatuksissani.. "Et voi lopettaa", "et selviä ilman terapiaa", "sekoat, jos lopetat" jne. Olin aivan ahdistunut. Laitoin nopeasti pojalleni aamupalan ja palasin makuuhuoneeseeni rukoilemaan toivossa, että ahdistus helpottaisi. Aivan samantien, kun aloin rukoilemaan asian puolesta laskeutui päälleni aivan käsittämätön yliluonnollinen rauha ja ahdistuksesta ei ollut enää tietoakaan. Itse en pystyisi alle viidessä sekunnissa ahdistuneena sellaista psyykkaamaan itseeni. Se oli aivan käsittämätöntä ja selkeä merkki Jumalalta. Tätä rauhaa jatkui koko työpäivän ja sen avulla pystyin menemään terapiaan ja kertomaan päätöksestäni. Terapeutti oli aivan vihastunut päätöksestäni ja käytti kipukohtiani hyökkämällä minua vastaan ja perustelemalla, miksi minun pitäisi terapiaa jatkaa. Olihan kyseessä hänen elantonsa, vaikka hän ei siitä maininnut mitään. Hän melkein sai minut taipumaan jatkamaan, ilman Herran yliluonnollista puuttumista en olisi ollut niin vahva. Olin niin kiitollinen Herralle!! Uskon, että terapialla oli paikkansa minulle ja Herra järjesti asian niin, että sain kaiken ilmaiseksi, mutta jotakin tapahtui joko minun hengellisyydessäni (menin eteenpäin, halusin Jeesuksesta eheyttäjäni) tai sitten terapeutin hengelisyydessä (sain käsityksen, että Hän uskoi Jumalan asuvan jokaisen ihmisen sisällä) eikä terapiaa voitu enää jatkua. Asiasta on jo reilu neljä vuotta aikaa ja toivon, että terapeuttini toipui asiasta nopeasti eikä saanut liian isoa kolahdusta ammattiylpeyteensä. Minä olen pärjännyt hyvin ilman terapiaani ja Jumala johdatti ihmeellisellä tavalla minulle vielä uuden aviomiehen ja kokonaan uuden elämän suuren ARMONSA ja ANTEEKSIANTONSA kautta. Meillä on SUURI ja IHMEELLINEN JUMALA!!!!

21.11.2011

 
KERRON TÄSSÄ KOKEMUKSEN LAPSUUDESTA. OLIN SISARENI KANSSA ULKONA. SE OLI MEISTÄ LAPSISTAIHMEELLINEN KOKEMUS. OLI KAUNIS KUUTAMOILTA.TAIVAS AVAUTUI NÄKYI KIRKKAUS. SIELTÄ KUULUI IHANA LAULU KAUNIIMPI KUIN KOSKAAN MAAN PÄÄLLÄ OLI KUULTU.SANOIMME YHTÄ AIKAA TOINEN TOISELLEMME KUULITKO.SE OLI MEIDÄN MIELESTÄ IHANAA AIVAN KUIN ENKELKUORO JA NIIN USKOISIN SEN OLLEENKIN,KERRROIMME SISÄLLÄ KUULEMAAMME JA NÄKEMÄÄMME. EN MUISTA MITÄ ÄITI SANOI. SE ON VAIN JÄÄNYT MIELEENI LAPSEN KOKEMUKSENA.NYT JÄLKEENPÄIN SE ON AIKUISENA OLLESSA VAHVISTANUT USKOA ETTÄ TAIVAS ON TODELLA OLEMASSA.

19.11.2011

 
HALUAN KERTOA ELÄMÄSTÄNI KUINKA OLEN OLLUT LÄHELLÄ KUOLMAA. OLIN TULIPALOSSA KOTINI MENI SIINÄ. HERÄSIN KUN SAVUA OLI RAKENNUS TÄYNNÄ.EN MEINANNUT USKOA SITÄ TODEKSI.HYPPÄSIN JA LÄHDIN YRITTÄMÄÄN RAPPUKÄYTÄVÄÄN LIEKIT TULI VASTAAN SITTEN ÄKKIÄ PUHELIMEEN PALOKUNNALLE SOITTAMAANN EI OLLUT YLÄKERRASTA PALOTIKKAITA. KESTI JONKIN AIKAA ENNEN KUIN PALOKUNTA TULI.JA SAIN PAHAN HÄKÄMYRKYTYKSEN JA JOUDUIN LÄHTEMÄÄN SAIRAALAAN LÄHTIESSÄ LAITTOIVAT HAPPEEN.SIELLÄ KUULIN RADIOSTA JOTTA VUOKRALAISENI OLI KUOLLUT.KUULIN PALOMESTARILTA JÄLKEENPÄIN JOTTA KAKSI MINUUTTIA JA OLISIN MENEHTYNYT ITSEKIN MUTTA EI OLLUT VIELÄ AIKA LÄHTEÄ,JOTEN HRRRA PELASTI VARMALTA KUOLEMALTA.HÄN ELÄÄ JA AUTTAA VAAROJENKIN KESKELLÄ. HÄN EI JÄTÄ KOSKAAN YKSIN KIITOS JA KUNNIA HÄNELLE.HÄNEN KANSSAAN OLEMME AINA TURVASSA TÄÄLLÄ AJASSA JA OLEMME PERILLÄ KERRAN KIRKKAUDESSA HÄNEN LUONAAN.HERRAAN TURVATEN.

25.10.2011

 
Sairastuin pahaan masennukseen keväällä. Aina kun menin ulos, olisi tehnyt mieli hypätä auton eteen. Ajattelin kaikesta pahaa... Tänään mietin, että mitä olisi tapahtunut jos olisin hypännyt - en olisi ehkä tässä. Meinin itkien rukoilemaan apua. Tunsin rukoillessani kuinka pahat henget lähtivät minusta, ja nyt olen täynnä elämää. Olen todella kiitollinen, että paranin ja että Jumala suojeli minua. Ilman Jumalaa en olisi tässä. Kiitos Jumalalle!

6.10.2011

 
Sairastuin 2 vuotta sitten vakavasti. aivoverevuoto josta seurasi toispuolihalvaus, muisti ongelmat en pystynyt liikkumaan kuin varovasti kävellen. Päiväunet piti nukkua olin tosi väsynyt. Tänä keväänä aloin kuntoutumaan, muistin jopa minne olin jättänyt autoni... pystyin juoksemaan ja tekemään asioita niin kuin ennen. Lapseni joka on 2-luokalla oli aivan sekaisin koska äitinsä otti ennen sairastumistani uuden miehen.
Olen kuntoutunut tosi hyvin, mutta virkani annettiin vuoden alussa toiselle ja sain eläkepaperit. Ystäväni joka on ammatiltaan poliisi sanoi kesällä minut nähdessään, nyt on entinen tuomo tullut takaisin... tuttu virnistys ja hymy. Taivaan isälle kiitos että voin olla tyttäreni tukena ja seurata hänen kasvuaan. Niille annetaan jotka jaksavat kuorman kantaa, keväällä täytin 50. juhlissani oli hienoja ihmisiä, joukossa 2 olympiavoittajaa... katsoin seurakuntaa vähän hämillään ja ihmetellen.Olen noussut mutaisesta montusta ja olen ollut hajalla, mutta olen kävelevä todiste Taivaan isän voimasta!

26.9.2011

 
Herran Kristuksen nimessä rauha kanssanne!

En osaa ehkä kirjoittaa tätä kuten ajattelen mutta yritän. Joku toinenkin kirjoitti samaa aiemmin ja se oli lohdullista. Kiitos hänelle siitä. Nyt uskallan yrittää.

Olen ollut enemmän ja vähemmän uskossa v 1988. Alkuun mikään ei tuntunut muuttuvan enkä edes ymmärtänyt, mistä kaikesta on syytä luopuakaan. Onneksi ohjattiin sekä Sanaa lukemalla että toisten neuvojen kautta käsittämään, miksi jotkut asiat saa luovuttaa. Ne eivät siis olleet todella minulle hyviä mutta ymmärsin sen sitten uskossakin vasta vähitellen. Kiitos siitä Herralle!

En ole itse kokenut profetoimisen tai näkyjen lahjoja mutta olen kuullut monilta niitä. Ne ovat muuttaneet ihmisiä, kiitos Herralle!

Olen ollut hyvin kauan ahdingoissa, joista ei tunnu tulevan loppua. Herra on antanut paljon ihmisiä, jotka ovat tänä aikana tulleet luokseni, rukoilleet puolestani, ahdinko on muuttanut minua ja olen käsittänyt, että maailmassa mitään ei ole lopulta, mikä pysyy, vain ihmiset ja Jeesus pitäisi pitää tärkeänä. Joskus on tuntunut, että suuttumus tulee ahdingosta eikä sitä kestä yhtään hetkeä enempää. Tälläisiä hetkiä varten Jeesus on paikalla. Silloin seurakunnan tulisi olla lähellä ja rientää avuksi. Nyt tehdään jo paljon mutta vielä on paljon, millä Herra tahtoisi meitä hoitaa ja kutsua tehtäviinsä. Sen koen. Siksi tarvitaan näitä kouluja ja siksi niissä ei saa hylätä ketään vaan jäädä ja kestää, vaikka olisi vaikeaakin. On vaikeaa mutta uskon, että Herra valmistaa jotakin varten vielä suuremmin kuin osaan käsittää. Siksikään te, jotka olette ahdingossa, älkää vaipuko, vaan miettikää, mitä meidän koulusta valmistautumisemme voi merkitä myöhemmin, miettikää, mitä tunnette ja mitä tahtoisitte, sillä Isä varmasti tahtoo, että etsitte uusia ideoita Hänen työnsä muotoihin, uusia tapoja avata Herran Sanaa, uusia paikkoja, joissa tehdä uudenlaista Sanan tuomista julki, uusia kirjoja, joissa kertoa lohdutuksesi ja Sanan julki tuomiseksi, uskoon johdattamiseksi eri tavalla kuin koskaan ennen tätä työtä. Työtä tulee olemaan ja sitä on, Herralla on hyvä tahto, suuri rakkaus murtuneita ja ahdistuneita kohtaan myös tässä Suomen maassa. Paljon on tehty mutta paljon on, mitä voisi olla.

Te, jotka ette jaksa rukoilla enää, jotka olette ahdinkonne tähden kivettyneinä ettekä henkisesti jaksa enää toimia uskon tehtäviin: olkaa huoleti, teidän huolenne tiedetään. Herra tietää ja Herra tahtoo teille kehittää apua. On selvää, että teitä koskee ja on hyvin pakahtunut olo. Nyt olisi aika saada kunnon rukoilemishoidot mutta jos ei jaksa sitä enää edes pyytää, miten sen saa? Olkaa huoleti, tiedän, mitä tuska on ja vaikken sinun tuskaasi, vien tuntemattomankin tuskan Isän eteen oman kokemukseni vuoksi ja usko, että Herra kuulee kyllä. Yritä kestää! Sinä olet tärkeä Isälle. Ei ole siitä kysymys.

Minun uskoon tultuani on Herra johdattanut minua erityisesti rukoilemaan toisten puolesta, keskittymään siihen. Kiitän tästä Herraa, joka on hyvä!

Siunausta

11.8.2011

 
Entinen lukioaikainen kaverini,jonka kanssa aikanaan paljon keskustelimme "viisaita",jota en ollut vuosikymmeniin edes ajatellut,tuli näyssä luokseni.Hän tuli jättämään minulle jäähyväiset ja lähti pian pois.Ajattelin,että mitähän tämä tarkoittaa.Koin,että ehkä hänellä on aikaa tässä ajassa vain pieni hetki.Rukoilin hänen puolestaan paljon parin viikon ajan,kunnes tarve rukoilla katkesi äkkiä.
Kuin ihmeen kautta sain tietää,että hän oli ollut vakavasti sairas ja lehdessä oli ollut hänen kuolinilmoituksena.
Ei Herra turhaan hälyyttänyt rukoilemaan tämän ystävän puolesta,uskon sen.
Herra puhuu tavalla ja puhuu toisella,sanotaan Jobin kirjassa.Hän puhuu itse antamiensa näkyjen ja ilmestysten kautta,sairauden kautta ja monien elämäntilanteiden kautta sekä suoraan ihmisen sydämelle.ENNENKAIKKEA HÄN PUHUU RAAMATUN SANAN KAUTTa.Hänen Sanansa on kokonansa totuus.Pyhä Henki kirkastaa siinä Kristusta.Kaikki tulisi tutkia Sanan valossa.
-Uskon,että Jeesus otti tuon ystävän kotiin,iakaikkiseen elämään,iloon ja rauhaan.
"Ja hän on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistänsä eikä kuolemaa oli enää oleva eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva,sillä kaikki entinen on mennyt."
Ilm.21:4.-Eira

8.8.2011

 
Olin aivan maahan lyöty,sydän haavoilla,rikki revitty.Itkin ja rukoilin omassa rukuskammiossani,että voisin antaa anteeksi ehdoitta.Siinä sitten kirjoitin ylös tuntojani:Heb.12:15Pitäkää huoli siitä,ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta,ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä ja monet sen kautta tule saastutetuiksi.
TAHTONUT olen anteeksi antaa,tiedät sen,Herra,
kaunaa en tahdo kellekään kantaa.
Sävyisää sydäntä,elämää pyydän:paranna haavat,
Sinulle,Herra,avuttomuuteni syydän.
Sinulta tarvitsen lahjana taivaan
sääliä,laupeutta loukkaajan vaivaan.
En tahdo muistaakaan iskuja noita,unohdan ne
ja siunaten rakastan kanssamatkailijoita.
Vain rakkauden kautta usko vaikuttava
on tehokas ase,kaiken voittava.
-Herrani,suo tämän kaiken tulla lihaksi minussa,
että voin olla voittaja sinussa.
Mikä minulle heikolle mahdoton on,
on sinulle helppo ja vaivaton.
Minä tällaisna vain voin turvata sinuun:
olet heikoissa väkevä,katsahda minuun.
Veresi,Jeesus,minulle riittää,
alati tahdon sinua kiittää.-Eira

7.8.2011

 
Tahtoisin kertoa näyn,jonka sain Herralta vuosia sitten henkilöstä,jonka puolesta olen paljon rukoillutja joka on ollut minulle läheinen,mutta tiemme ovat vuosikymmeniä sitten eronneet.Katselin häntä ikäänkuin sivusta.Hän oli pihalla yksinäisenä ja onnettomana.Hän pälyili ympärilleen apua etsien.Hän pälyili moniin paikkoihin,jopa luostariin päin,saamatta apua.Mutta aivan yhtäkkiä alkoi kuulua ylhäältä taivaasta ihanaa enkelkuoron laulua:\"Vain yksin Jeesus hän mulle riittävi.Vain hänen luonaan tyyntyy syömmeni.Vain luona ristin hiljaa vartoen saan hältä kaiken,mä mitä tarvitsen.\"
Näin Herra ilmoitti minulle,että hän tulee vielä antamaan KOKO ELÄMÄNSÄ JEESUKSELLE.Apu tulee ylhäältä.Vain Jeesus riittää,ei mikään muu."MINKÄ POIKA TEKEE VAPAAKSI,SE ON TODELLISESTI VAPAA" Vapaa kaikista painoista,katkeruudesta,vihasta,anteeksiantamattomuudesta.Hän saa lahjaksi rauhan,joka käy yli ymmärryksen.Se on ihmeellistä.Kunnia Jumalalle ja Karitsalle! Eira

9.7.2011

 
Minulla oli paha masennus. Mutta kun rukoilin, minä paranin. Nyt olen terve...

27.3.2011

 
Usko ja rukous eivät koskaan ole turhaa.. Oma mieheni tuli uskoon kymmenen vuoden rukouksien jälkeen "yhdennellä toista hetkellä". Toiset olivat saatteneet rukoilla jo sitä ennen.
Koskaan ei saisi luovuttaa, vaan "taistella" sieluja Jeesukselle. Tämä asia kirkastui minulle omien kokemusten myötä.

1.2.2011

 
Todistus sivulla olevan kokemukseni jälkeen terveyteni huononi ja olin 3 x kuolemanporteilla ja kerran elvytettynä. Ohessa linkki sivustolle jossa sen kerron- Jumalan kunniaksi. Tänään olemme Britanniassa kielenopiskelussa. Herra on ollut uskollinen. Herran tekee ihmeitä. Nyt olen ollut pari vuotta tosi terve.

http://www.myspace.com/video/kauko-nevalainen/taivaskokemus/107430382 

17.11.2010

 
Kiitos Jumalalle,Hän on auttanut minua kuullut rukoukseni itseni ja lasteni puolesta. Rukoilin lapsilleni puolisoa,että he vakiintuisivat ja saisivat oman perheen. Jumala kuuli rukoukseni ja nyt lapseni ovat kihloissa molemmat kaikki tapahtui yllättävästi.Jumalalla on valta ja voima. Olen rukoillut paljon lasten ja läheisten puolesta sekä myös itseni,puolisoni puolesta. Jumala on kuullut rukoukseni Hän on johdattanut minua läpi monenlaisten karikkojen.On ihanaa olla Jeesuksen omana ja on Ihanaa tuntea hänen rakkautensa. Olen saanut monasti tuntea Itse Pyhyyden läsnäolon se on sanoin kuvaamattoman hyvä tunne.Minä uskon Isään Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen
Vapahtajaani. Sain jo lapsuudessa oppia tuntemaan Jumalan. Isäni oli uskossa ja hän opetti myös meidät lapset turvautumaan Jumalaan.Kiitos myös edesmenneelle isälleni.
Kuljen pitkiä taipaleita työni takia,eräällä pitkällä tiettömallä taipaleella yöllä ajaessani pelkäsin,aloin rukoilla ja laulaa.En tiedä kuinka,mutta aivan yllättäen olin ohittanut tuon tiettömän taipaleen ja olin jo lähellä kotiani. Tunsin ,että Jumala oli kanssani ja auttoi minut turvallisesti kotiin.Taloudellinen tilanteemme oli todella huono,rukoilin Jumalalta apua ja nyt kaikki on hyvin. Kiitos Jeesus. Sain viestin Jeesukselta,kun olin uupunut ja huolien painama. Vastaus kuului:ÄLKÄÄ OLKO MISTÄÄN HUOLISSANNE USKOKAA JUMALAAN JA USKOKAA MINUUN. Silloin itkin ilosta. Riitta

3.11.2010

 
Sairastuin masennukseen 1990-luvun lopulla ja kävin läpi sairaalahoidon, psykoosin ja kuntoutuksen työkeskuksessa, joka piti yllä motorisia toimintoja (käsillä tekeminen). Sairauden alkuvuosina, kun vielä kykenin, kävin usein rukoiltavana ja jätin rukouspyyntöjä. Vuonna 2006 pystyin jo opiskelemaan kahden vuoden jakson. Edelleen käytän mielialalääkkeitä, mutta Jumala on hoitanut minua kaiken ajan - viime talvena eräänä yksinäisenä hetkenä Herra sanoi minulle: "Minä olen parantanut sinut, jotta saisit olla iloisena äitinä lapsillesi".


  

15.9.2010

 
Elämäni kertomus

Lapsuuteni
Koska olen syntynyt uskovaisen perheeseen, olin syntynyt lain alle. Olin uudestisyntymätön, mutta kuitenkin velvoitettu elämään Jumalan Lain mukaan. Koin vanhempieni uskon teeskentelynä, kaksinaismoralistisena ja kaksinaamaisuutena. En voinut mitenkään käsittää ristiriitaa heidän uskonsa, ja heidän arjessa näkyvän elämänsä välillä. Koin isäni olevan arvaamaton, sadistinen, ankara ja julma. Häntä tuntui olevan mahdoton miellyttää. Isäni mukaan muodostui minulle käsitys myös Jumalasta. Olin ujo, arka, pelokas, syrjäänvetäytyvä, ja yliherkkä. Liian herkkä ja kiltti pojaksi. Samaan aikaan olin hyvin epäluuloinen, mutta kuitenkin, halusin lapsenomaisesti luottaa, lähes sinisilmäisellä tavalla. Opin ostamaan hyväksyntää teeskentelemällä, mielistelemällä ja valehtelemalla.

Olin fragile, jo valmiiksi rikottu, helppo uhri ja kiusaamisen kohde. Niinpä olin myös koulukiusattu. Pelkäsin mennä kouluun. Olin aina yksin, minulla ei ollut yhtään ainutta ystävää. Koin jopa fyysistä väkivaltaa. En pystynyt yksin puolustamaan itseäni hirvittävää sakinhivutusta vastaan. Koin petomaisen vihan ja väkivallan hyökkäyksen itseäni kohtaan. Olin aivan lamaantunut ja avuton, otin iskut vastaan kuin nyrkkeilysäkki. Jouduin tulemaan kotiin huulet ja silmät turvonneina ja verta valuvana. Vanhemmilleni kerroin että olin kaatunut. Olin noin 8 vuotias. Kipeät ja traumaattiset lapsuuteni, ja nuoruuteni kokemukset sytyttivät sisimmässäni katkeruutta, kyynisyyttä, vihaa ja kostonhimoa itseäni kohtaan, kaikkia uskovia kohtaan ja ennen kaikkea Jumalaa kohtaan. Uskoin Jumalan olevan vastuussa kaikesta siitä kärsimyksestä ja tuskasta jota olin joutunut kokemaan. Vannoin kostoa Hänelle, koin katkeruuteni ja kostoni olevan oikeutettua. Olin kuitenkin hyvin syvästi läheisriippuvainen. Hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen tarpeeni oli pohjaton. Koin kuitenkin että minua ei koskaan hyväksytty sellaisenaan, omana itsenäni, vaan minun olisi pitänyt olla toisenlainen, joku muu. Koin olevani jollakin hirvittävällä tavalla vajaa ja viallinen, ja että minun olisi pitänyt jotenkin ansaita rakkaus ja hyväksyntä. Ja kuitenkaan en pystynyt sitä ansaitsemaan. Janosin kuollakseni hyväksyntää ja rakkautta, mutta koin jatkuvaa ja hirvittävää hylkäämistä, vähättelyä, torjumista, kiusaamista, syrjintää, häpäisemistä, nolaamista ja pilkallista suhtautumista. Kuulin aina vain moitetta. Opin häpeämään itseäni. Uskoin että olen jollain perustavanlaatuisella ja lopullisella tavalla täysin kelpaamaton.

Nuoruuteni
Aloin vihaamaan itseäni. Mitä enemmän vihasin itseäni, sitä enemmän jollain sairaalla tavalla nautin tuosta tunteesta. Koin syvää yksinäisyyttä ja erillisyyttä muihin ihmisiin, ja myös itseeni nähden. Koin jopa Jumalan hyljänneen minut. Useammin kuin kerran kuulin sielunvihollisen houkuttelevan äänen, joka kehoitti minua tappamaan itseni. Kiusaus tuntui houkuttelevan hyvältä. Oikein nautiskelin tuolla ajatuksella. Nautiskelin myös sillä, miten paljon tuskaa minulla olisi mahdollisuus tuottaa lähimmäisilleni. Tunsin noista ajatuksista lähes sadistista ja sairasta mielihyvää. Murrosiässä vihasin ja inhosin itseäni niin paljon että yritin 3 kertaa itsemurhaa. En kuitenkaan uskaltanut aktiivisesti ja konkreettisesti sitä tehdä, mutta tein passiivisen itsemurhan. Kuolin sisäisesti, sisäinen elämäni sammui, kaikki kävi minulle yhdentekeväksi. Vaikka ruumiini oli edelleen elossa, olin sisäisesti kuollut.

Minusta tuli zombie, elävältä kuollut. En välittänyt käydä enää koulua. Elämäni ja tulevaisuuteni oli minulle täysin yhdentekevää. Olin vain tyhjä kuori, vailla mitään sisäistä elämää. Elämäni muuttui hyvin itsetuhoiseksi. Aloin käyttämään runsaasti alkoholia ja tupakkaa. Huumeita, pilveä kokeilin kerran. Saatoin olla pitkiä jaksoja, lähes viikkokausia syömättä mitään. Ainoa mitä nautin, oli alkoholi. En huolehtinut hygieniastani. Valvoin yökaudet, ja nukuin päivisin. Yö, synkkyys ja pimeys olivat minulle kuin huumetta. En kestänyt päivänvaloa. Kiinnostuin vampyyreista. Tuohon aikaan elämääni tulivat myös kauhuelokuvat, porno, rock ja heavy, punk, sekä black-metal. Kuunnellessani black-metallia koin saavani ultimaattisen hirvittävän pimeyden voiman. Minusta, kaikkien kiusaamasta ja päähänpotkimasta raasusta tuli voimakas, itsellinen, itsekeskeinen ja vahva. Koin vihdoinkin saaneeni hirvittävän aseen jolla voisin kostaa itselleni, minua kiusanneille, ja ennen kaikkea Jumalalle. Näin usein, ja toistuvasti verisiä painajaisia. Saatoin herätä keskellä yötä omaan huutooni, tuskan hiestä valuen ja kauhusta vavisten.  En uskaltanut enää nukkua. Valvoin päiväkausia, kunnes yksinkertaisesti vain sammuin unenpuutteesta.

Aikuistuminen
Vaikka olin jättänyt koulun kesken 15 vuotiaana, eikä minulla ollut mitään ammatillista koulutusta, jollain ihmeen keinolla onnistuin hankkimaan työpaikan. Tämän ensimmäisen työsuhteeni pilasin sillä, että työvuoroa edeltävänä iltana ryyppäsin kunnon kaatokännit. Hetken mielijohteesta etsin kaiken lasitavaran, ja rikoin ne lattialle. Viilsin ranteeni auki ja kävelin lasinsirpaleiden päällä, veren virratessa ranteistani ja jalkapohjistani. Nautin aivan mielettömästi tuosta tunteesta. Onneksi paikalle tuli ystäväni, joka tyrehdytti verenvuotoni. Mutta olisittepa nähneet hänen järkyttyneen ilmeensä. Seuraavana aamuna olin edelleen voimakkaassa humalatilassa. Sain raahattua itseni työpaikalleni henkilökunnan sosiaalitiloihin, jonne sammuin. Potkuthan siitä seurasi. Olin siis sekä kouluttamaton että työtön. Tunsin olevani ikuinen epäonnistuja. Apatia täytti mieleni ja koko elämäni. Tein hidasta kuolemaa. Tätä jatkui usean vuoden ajan.

Ensirakastuminen
Sitten eräänä päivänä kohtasin nuoren naisen. Olin jo 19 vuotias. Jostain syystä hän osoitti kiinnostusta minua kohtaan. Tämä tuntui minusta hyvin imartelevalta, ja ennen kaikkea aivan uskomattomalta, olinhan koko aikaisemman elämänhistoriani aikana kokenut vain kiusaamista, vähättelyä ja pilkkaa. Tässä kohtaa olisi pitänyt hälytyskellot soida päässäni, mutta ei, rakastuin päätä pahkaa ja korviani myöten. Tai ainakin silloin niin luulin. Rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen janoni oli niin syvä ja loputon. Nopeasti meille syntyi hyvin intiimi seksisuhde. En tuntenut esiaviollisesta suhteesta sen suurempaa syyllisyyttä, tunsinpa vihdoinkin saaneeni hyvitystä kokemistani kärsimyksistä. Erehdyin pitämään seksiä hyväksyntänä. Uskoin jopa, että Jumala siunasi seksisuhteemme. Muutaman viikon päästä tämä nainen kertoi olevansa naimisissa, ja halunneensa pitää kanssani vain hetken hauskaa. Tämä rikkoi jotain todella syvällä sisimmässäni. Kipeistä kokemuksistani huolimatta minussa oli edelleen ollut pienen pieni luottamus ihmisiin, mutta tämän jälkeen ei enää mitään. Jos olin jo ennestäänkin rikkinäinen, tämä kokemus rikkoi loputkin. Tunsin olevani hyväksikäytetty, raiskattu, saastainen ja likainen. Yritin pestä likaa ja saastaa pois, seisoen tuntikausia suihkun alla, mutta mikään ei auttanut.

Mietin jälleen itsemurhaa, uskaltamatta sitä kuitenkaan lopultakaan tehdä. Kiinnostuin painonnostosta ja kehonrakennuksesta, sekä muista extreme- lajeista, sekä liikunta- ja kuntoilumuodoista joita harrastamalla minulla oli mahdollisuus rääkätä itseäni, ja tuottaa itselleni mahdollisimman paljon tuskaa ja kipua. Jäin voimakkaasti koukkuun endorfiiniin(voimakkaissa stressitilanteissa elimistön muodostama mielihyvähormoni).

Tosi Rakastuminen
Eräänä päivänä, ollessani kaupassa ostoksilla, silmiini osui, -muistaakseni, se oli Regina niminen lehti. Hetken mielijohteesta ostin sen. Vaikka en yleensä koskaan lukenut tyttöjen tai naisten lehtiä, tällä kertaa kuitenkin tein niin. Huomasin lehdessä olevan kirjeenvaihto-ilmoituspalstan. Huomioni kiinnittyi erääseen ilmoitukseen, joka oli vain yksi monien joukossa, mutta jokin siinä tuntui valtavan vetoavalta. Ehkä se oli kirjoitustyyli, lauseet ja niiden sisältö, tai jotain, -en tiedä, mutta jotakin ihmeellistä siinä oli. Vastasin oikopäätä ilmoitukseen. Tähän väliin minun on kerrottava, että tämä oli ainoa kerta kun olen koskaan vastannut mihinkään kirjeenvaihtoilmoitukseen. Jäin mielenkiinnolla odottamaan vastausta. Jonkin ajan päästä, posti toi kirjeen. Avasin sen vapisevin sormin. Kun luin kirjettä, jotenkin ihastuin kirjeen kirjoittajaan jo pelkästään hänen kirjeensä perusteella.

Olin silloin 20 vuotias, hän oli 16. Mietin sitä, kun hän oli kuitenkin vielä niin nuori ja alaikäinenkin. Sovimme kuitenkin, että voisimme olla vain ystäviä, kunnes hän tulisi täysi-ikäiseksi, ja sitten miettisimme uudelleen mitä tekisimme. Jonkin aikaa kirjoiteltuamme sovimme tapaamisesta, ja häikäistyin. Hän oli paljon kauniimpi kuin valokuvissa. Hän oli kauneinta mitä olin koskaan nähnyt, ja hänen luonteensa, hän oli kuin enkeli. Hän oli jotenkin niin syvästi ja hyvin voimakkaasti, sydämeeni vetoavalla tavalla herkkä, hauras, puhdas, ja viaton. Tunsin että haluan suojella häntä aina. Tämä oli aivan uusi ja ennenkokematon tunne minulle. Hänen kanssaan oli tavattoman hyvä olla. Aivan kuin olisimme tunteneet aina toisemme. Aivan kuin olisin pitkän matkan jälkeen päässyt kotiin. Luimme toistemme runoja, nauroimme ja juttelimme. Kävelimme käsi kädessä metsissä, meren rannalla ja niityillä. Sen pidemmälle emme menneet. Kaikki oli niin puhdasta, viatonta ja kaunista.

Sitten sattui eräänä päivänä käymään niin ikävästi, että ollessamme linja-auto asemalla, kohtasimme juuri ne samat tyypit, jotka olivat olleet pahimpia kiusaajiani, heti ensimmäiseltä koulu-luokalta alkaen. Nähdessään minut tämän ihanan naisen kanssa, he alkoivat ivallisesti lauleskelemaan ex-naisystäväni(sen joka oli käyttänyt luottamustani härskillä tavalla hyväkseen) intiimeistä alueista. Seurustelukumppanini loukkaantui minuun epäillen että minulla on joku toinen nainen. Oli aivan järkyttynyt siitä että hän uskoi juuri heitä, jotka olivat minua eniten kiusanneet ja rääkänneet. Ei hän tietenkään voinut tietää sitä ketkä minua olivat kiusanneet, ja kuinka paljon minua oli koulussa kiusattu. Olin nimittäin salannut sen asian häneltä, pelätessäni hänen hylkäävän minut. Joka tapauksessa tämä ihana nainen tahtoi katkaista välimme. En minä häntä kuitenkaan siitä syytä. Itkin monta päivää yhteen menoon. Laitoin hänen kuvansa huoneeni seinälle, ja katselin häntä joka päivä. Hänestä, tästä ihanasta naisesta tuli minulle melkein pakkomielle. Tunsin että voisin luopua kaikesta, vaikka elämästänikin, saadakseni olla edes hetken hänen kanssaan. Palvoin häntä kuin Jumalatarta. Hänen kuvastaan tuli minun alttarini.
Usein myös katselin öiselle tähtitaivaalle, ja yritin telepaattisesti viestittää hänelle, ja kertoa kaipauksestani ja rakkaudestani häntä kohtaan. Halusin kiihkeästi ja epätoivoisesti sulautua yhdeksi hänen kanssaan. Tästä henkisestä ja telepaattisesta yhteensulautumisen kaipauksesta syntyi minussa voimakas kiinnostus panteismia ja kaikkea mystistä kohtaan. Aika kului, ja ajattelin tätä ihanaa naista, sydämeni valtiatarta, joka hetki. Hän oli mielessäni ensimmäisenä, kun heräsin, ja viimeisenä kun nukahdin. Hän täytti kokonaan ajatukseni. En pystynyt keskittymään mihinkään muuhun. Ajan kuluessa opin vähitellen hyväksymään sen, että emme enää koskaan saisi toisiamme. Yritin jopa vihata häntä, voidakseni päästä hänestä siten irti, mutta en kyennyt. Luovuin kaikesta toivosta hänen suhteensa, ja aloin vaipua uudelleen apatiaan. En silti koskaan pystynyt unohtamaan häntä, vaikka kovasti yritinkin. (Hän, tämä ihana nainen, on nykyinen vaimoni.)

Silloin aikaisemmin olin kyllä löytänyt Jeesuksen Veren Voiman ja ihmeellisen armon, mutta minulla ei silloin vielä ollut sitä uskallusta, voimaa ja rohkeutta, jonka nyttemmin olen Jumalalta saanut. Silloin, koin saaneeni Jeesukselta niin ihmeellistä rakkautta ja armoa, jota en voi sanoin kuvata, mutta etsin silloin hyväksyntää vielä myös ihmisiltä. Sitten eräänä päivänä ymmärsin, miten paljon koko silloisessa elämäntavassani oli verukkeita, selittelyä, ja puolustelua, silkkaa valhetta ja vilpillisyyttä. Se oli tuntunut niin "turvalliselta", koska olinhan oppinut koko aikaisemman elämäni aikana kätkemään todellisen identiteettini, ja olemaan sen kaltainen, kuin minulta odotettiin tai minun toivottiin olevan. Elämäni oli siis vielä silloin eräällä tavalla pelkkää roolia, laskelmointia ja peliä. Olin oppinut teeskentelijäksi ja mielistelijäksi. Tajusin miten paljon Jumala vihaa valhetta. Ymmärsin, että minun osani oli tehdä jotain. Tehdä päätös. Lopullinen ratkaisu vapautua ihmispeloista. Lopullinen valinta elää Totuudessa, oli sen hinta sitten miten järkyttävän suuri tahansa. Mutta miten? Eihän minulla ollut siihen mitään voimaa, eikä kykyä. Eräänä päivänä tein valinnan, päätin rukouksessa, ja lupasin Jumalalle, että "hyppään" ikään kuin sokeana, pelkän uskon varassa, ja täydessä luottamuksessa Häneen, täyteen aitouteen, vilpittömyyteen ja rehellisyyteen siitäkin huolimatta, vaikka minua pelotti aivan hirvittävästi, ja vaikka olin aivan kauhuissani. Silloin aloin kirjoittamaan elämäntarinaani advlistalle. Päätin paljastaa itseni kaikkine haavoinenikin, siitäkin huolimatta, vaikka todellisuuteni herättäisi lukijoissa vain inhoa ja vastenmielisyyttä. Otin tietoisen riskin, olla täysin aito, vilpitön ja rehellinen, siitäkin huolimatta, vaikka tulisin täysin ja lopullisesti hyljätyksi, ja vaikka tulisi takkiin 100-0. Tein sen siitäkin huolimatta, vaikka saisin osakseni vain ivaa, pilkkaa ja halveksuntaa. Tajusin että aitous, totuudellisuus, ja rehellisyys on sittenkin parasta, siitäkin huolimatta, vaikka saisin osakseni vain ihmisten ivaa ja pilkkanaurua. Päätin siis kulkea rohkeasti ja pelkäämättä kohti pelkojani, ja kauhujani, ja päästä niiden voittajaksi, täydellisessä luottamuksessa Jeesukseen, Hänen Sanansa Voimalla. En siis paennut enää helvettiäni, vaan kuljin päättäväisesti sitä kohti, ja sen läpi, yhdessä Jeesuksen kanssa. En voinut turvautua enää kehenkään, enkä mihinkään muuhun kuin vain yksin Jeesukseen. Se oli lopultakin ainoa minulle ainoa tapa vapautua peloistani, ja niiden orjuudesta. Tällöin, myös vanha aatuni kuoli ja romuttui jo toisen kerran. Toivottavasti lopullisesti.

Tapahtui Ihme. Kun olin päättäväisesti, vaikka aivan kauhuissani aloittanut paljastamaan itseäni, olemaan täysin teeskentelemätön, aito ja vilpitön, sain Jumalalta myös Rohkeuden Voiman ja ja entistä suuremman Rakkauden Totuuteen. Nykyään voisin sanoa, että en pelkää enää edes kuolemaa, koska rakastan Totuutta, Jeesusta, -kuollakseni. Kaikki on nykyisin päinvastoin kuin koskaan ennen. Aikaisemmin elämässäni, pelkäsin elämää ja etsin kuolemaa. Nykyisin etsin ja janoan yhä enemmän elämää, Elämää Jeesuksessa, enkä pelkää kuolemaakaan. Ihmisen osa on tehdä valinta, ratkaisu, päätös, "sokeassa" uskossa(ei siis näkemisessä) ja täydessä luottamuksessa siihen että Jumala kantaa ja antaa Voiman. Ja Hän Todella tekee sen!

Huomaan että sanani ovat vajavaiset, mutta toivon että tämäkin voi olla todistukseksi monille Jumalan suuresta ja ihmeellisestä Voimasta. Olkoon tämä rohkaisuksi, uskosi vahvistukseksi ja lujittumiseksi myös sinulle.


Kaiken jälkeen suurin ihmettelyni aihe on se, miten sain Jumalan ihmeellisestä armosta syntyä Uudesti Ylhäältä, Pyhän Hengen Voimasta, ja siitä miten Jeesus otti minut, kurjan raasun omakseen, ja antoi minulle Voiman irrottautua kaikista minua sitoneista demonisista voimista. Se on elämäni suurin IHME, ja loputtoman KIITOLLISUUDEN ja YLISTYKSEN aihe!

KIITOS ja YLISTYS JEESUKSELLE KRISTUKSELLE, meidän HERRALLEMME, Taivaan korkeuksissa ja maan päällä, nyt, aina ja IKUISESTI, AAMEN!

11.9.2010

 
Ajattelin kirjoittaan tänne, koska minulla on suuri pelko mennä ihmisten eteen todistamaan ja kuitenkin minunkin todistus voi pelastaa jokun elämän. Olen ollut nyt reilun viikon uskossa ja se on ollut suuri pelastus minun elämääni. Kauan aikaa tunsin olevani eksyksissä, enää en ole. Tunsin olevani syvällä sisimmässäni yksin, vaikka minulla on mies ja lapset ja rakastavaisia läheisiä, nyt en enää ole koska olen ottanu herran sydämmeeni Amen. Olen jo monta vuotta ollut ajoittan kiinnostunut uskon asioista ja raamutun luvuista, mutta kuitenkaan en ole sen enempää asiaa ajatellut. Mieheni tuli uskoon ja taas tuli palava halu lukea raamuttua ja lukea uskovaisia asioita ja mennä kokouksiin. Uskovainen musiikki ja tarinat saivat minut aina herkälle mielelle. Kun tulin kokouksista kotiin mietein paljon asioita ja oli kova halu puhua jonkun uskovaisen kanssa, kuitenkaan en sitä silloin tehnyt, jotenkin pelkäsin puhua tuntemuksistani. Pari päivää myöhemmin rupesin kuitenkin puhua uskovaiselle hyvälle ystävälleni ja jumalalle kiitos tein sen. silloin pyhä henki kosketti minua ja sain syntini anteeksi ja tulla jumalan omaksi. Amen. Se tunne on jotain niin ainutlaatuista ja sanoinkuvaamattoman hienoa ja se raukeus mikä sen jälkeen tulee. Kiitos jeesus.Nyt kun olen itse uskossa on todella vaikeaa katsoa vierestä kun miehelläni on useasti kovat kiusaukset, mutta jeesus kuulee rukouksemme ja auttaa.

4.9.2010

 
Rakastamani ihminen ei rakastanut minua tai rakkaus loppui, se ole määräaikaista rakkautta. Käytti taloudellisesti hyväksi ja petti, kohteli epäinhimillisesti. Masennuin. Olin lähes kaksi vuotta. Kävellessä jalkani tuntuivat painavilta ja sydän oli jatkuvassa kiputilassa. Aloin rukoilemaan ensi kerran itseni hyväksi, ajattelin ettei kukaan muu rukoile puolestani ja aloin osittain häpeillen rukoileman omaksi edukseni mutta kipu oli kova. Kuulin vasta viikko pari sitten että on ok rukoilla omastakin puolesta. Halusin vain sydämen kidutukselle lopun. En tainnut montaakaan kertaa rukoilla kun n 30min rukoiltuani tapahtui asia, jota en osannut odottaa, koska en ollut sitä itse aikaisemmin kokenut, eikä minulla ollut heti selvää käsitystä, mikä minuun tuli. Voima, joka sai minut tilaan, jossa en tiennyt itkeä vai nauraa. Tuntui hyvältä. Mikään ei ole tuntunut yhtä hyvältä. Nauroin hyvästä olosta, itkin kiitollisuudesta. Tuntui todella hyvältä, ihmeelliseltä, sanat eivät riitä kuvamaan, esimakua Taivaasta, siitä millainen olotila siellä tulee olemaan, niin sen ymmärrän. Ymmärsin tapahtuneen olevan Jumalan tekoa. Olen alkanut lukemaan Raamattua, tällä kertaa vailla epäilyä, mulla on nyt varmuus Jumalan olemassaolosta. Oudointa on, että olen pystynyt antamaan anteeksi hänelle, joka petti minut. Alkuun olin katkera, sillä hän ei pyytänyt anteeksi, minussa on alkanut tapahtumaan muutosta, sellaista muutosta pään sisällä ja sydämessä, johon en tiennyt varautua kun olen nyt alkanut ottamaan Raamatun neuvot tosimielellä ja alkanut pyrkimään noudattamaan niitä kaikkia. En siihen kykene mutta halua yrittää on olemassa, koska tiedän Jumalan ohjeiden olevan parhaakseni. Nautin Hänen viisaista neuvoistaan, nautin siitä kuinka Hän voimallaan hoivaa ja huolehtii minusta. Olin yksinäinen, nyt minulla on yhteys enkä ole enää yksin. Tunnen Jumalan voiman vaikuttavan minussa. Tiedän, että jos \"unohtaisin\" Jeesuksen, olisin pian yksin. Jeesu oli nöyrä ihminen, meidän tulee muistaa se ja muistaa nöyryytemme ja nauttia siitä. Vahvuus tulee sitä kautta ja Jeesus sydämeen, nöyrä sydän on kuin avoin ovi Jeesukselle.

Siunausta teille, jotka tämän luette. On tämä elämä yllättävää. Jeesus rakastaa meitä todella paljon. Se on aitoa ja sellaista rakkautrta, johon voi luottaa.

Piinasta syyskuussa tai lokakuussa 2009 Pyhän Hengen rakkaudella vapauttama, Jeesukselle ikuisesti kiitollinen, Mika

26.6.2010

Olin hukannut Jumalan. Löysin sen Pirkko Jalovaaran avulla Kallion kirkossa muutama viikko sitten.

Niin suuri tasapaino astui pikkuhiljaa mieleeni. Lopetin heti kaikki mieliala- ja masennuslääkkeeni.

Ei vieroitusoireita ! ! ! !  Lähimmäiseni ihmettelevät eloisuuttani sekä iloisuuttani.

ELÄMÄ ON IHANAA,KUN SEN OIKEIN OIVALTAA!

KIITOS JUMALALLE 

Kirsti Lahti

14.6.2010

jeesus on pelastanutminut 20 vuotta sitten.monien ahdistuksien kautta kohtasin elävän herran jeesuksen kristuksen joka vapautti minut suuresta ahdistuksesta,jota oli kertynyt sisimpääni lapsuudesta asti.synnyin alkoholin sairastuttamaan perheeseen,jossa ei uskottu jeesukseen.ajaduin itse nuorena naimisiin miehen kanssa joka oli alkoholisti ja henkisesti väkivaltainen.lapsia syntyi kolme.tässä avioliitossa ajaduin nurkkaan ja sieltä nurkasta jumala minut pelasti.jumala lähetti minulle vahvan tarpeen lukea raamattua,ja sen kautta hädän siitä että en tunne jeesusta josta jumala puhuu.hätä kasvoi niin suureksi siitä syystä koska rakastin jumalaa,ja raamatussa jumala sanoi että kukaan ei pääse minun luokseni muuta kun poikani kautta ja jeesus sanoi saman.olin lapsesta asti ollut hyvin vahvasti tietoinen siitä että jumala on olemassa ja rukoilin paljon jo lapsena oman peheeni puolesta,isä joi ja oli väkivaltainen äitiä kohtaan.rukoilin ja pyysin että älä rakas jumala anna äidin kuolla.siis uskoin jumalaan mutta en tuntenut jeesusta.maailma oli ollut minua kohtaan hyvin paha muutenkin,minut raskattiin 16 vuotiaana,olin neitsyt.olin niin shokissa että ilmeisesti siitä syystä en osannut valikoida puolisoani paremmin.eipä minua oltu koskaan kotona neuvottu tai opastettu tai kehotettu hakeutumaan uskovasten piiriin tai muutenkaan valitsemaan ihmistä joka ei juo tai ole paha.minua kiusattiin usein,koulussa,kotona,sukulaisten parissa.no,taakkaa oli kertynyt,ja pahaa mieltä vuosien aikana.siitä huolimatta rakastin kaikkia,en ollut vihainen kenellekkään enkä katkeroitunut.olisin halunnut ottaa koko maailman syliini ja parantaa kaikki.sairastuin uupumukseen 24 vuotiaana avioliittossa ollessani.anoppini ja mieheni sukulaiset eivät minua hyväksyneet syystä että he olivat varakkaita ja minulla ei ollut mitään omaisuutta.sen he sanoivat minulle suoraan.että piti pojan tuoda taloon miniä jolla ei ole oma rahaa.mitä minä olisin voinut tehdä.isällä ja äitillä oli niin paljon omia vaikeuksia elämässään,he menettivät talonsa,isä teki konkurssin ja usein heillä ei ollut edes  mitä syödä.ei minulla ollut mistä ottaa tai tuoda omaan avioliittooni rahaa.olin kyllä kova tekemään työtä,pidin kodin puhtaana,hoidin lapseni hyvin,hain työtä mistä sain ja joka kuukausi tuli palkkaa jostain.rehellisellä työllä.vaikeata oli kyllä kun mies oli minua kohtaan niin paha.rehellisesti sanoen uskoin varmaan että niin sen elämän kuuluu ollakkin.rakastin perhettäni.jonkinlainen käännekohta elämääni tuli siitä kun jouduin hierojakouluun.valmistuin ja aloitin hieromaan.kotona puhkesi täysi helvetti.mieheni ei hyväksynyt sitä.rupesin saamaan paniikkikohtauksia ja lopulta piti mennä lääkäriin,joka totesi että nytten on kynttilä palanut molemmista päistä.koin täydellisen uupumustilan,olin aivan loppu.pyysin vain että laita minut sairaalaan,en jaksa.ei lääkäri laittanut vain sanoi että sinä selviät.siihen paikkaan tuli tarve aukaista raamattu kotona ja luin sitä.ahmein yötä päivää jumalan sanaa,ja sieltä tuli vaan esille sanat jossa jumala sanoi" kukaan ei pääse minun luokseni muuta kun poikani kautta ja jeesus sanoi että kukaan ei pääse isäni luokse kuin minun kauttani".hätäni ja ahdistukseni kasvoi.rakastan jumalaa ja haluan nähdä hänet.polvistuin lattialle ja huusin ,rakas jumala anna minulle tuo poika,kunen tunne häntä ja haluan  nähdä sinut.jumala kuuli huutoni,ja antoi jeesuksen.kaikki muuttui.minussa.peheessäni.erosin miehestäni mutta hätäni hänen puolestaan ja peheeni puolesta kasvoi.huusin taas jumalan puoleen.rakas isä pelasta perheeni.nytten olen tässä, 20 vuotta myöhemmin.mieheni on raitis ja lukee uskovaistenlehtiä.ei kuitenkaan raamattua.poikani ovat kunnollisia,raittiita ja kilttejä.uskovat jeesukseen.ongelmia aiheuttaa nytten miniät joita on kaksi.het appelevat keskenään ja yrittävät kylvää riitaa veljesten kesken.toinen miniöistä polttaa tupakkaa ja juo joskus.minua ahdistaa aivan kauheasti,ja nytten on hätä poikien puolesta.tarvitsen rukousapua.välillä olen niin väsynyt.eihän tämä taistelu lopu koskaan.jotenkin tuntuu että nytten tarvitsen ihmeen.haluan että jumala lähettää kotiini niin väkevän herätyksen että kattokin nousee ylös.haluan että jumala pelastaa kaikki kerralla.en jaksa surra,murehtia ja huolehtia koko ajan.mutta niinhän jeesus sanoi,maailmassa teillä on ahdistus.eihän jeesus luvannut helppoa elämää meille.elämää ilman taistelua sielunvihollista vastaan.rakkaat ystävät,sitä haluaisin teille sanoa,älkää antako periksi.rukoilkaa hellittämättä.uskokaa herraan jeesukseen kristukseen.pyytäkää,anokaa rukoilkaa.niin teille vastataan.

 12.6.2010

Jeesus ilmestyi ja pois insestin tuskan sisältä torstaina.Kaktus piikkeineen lähti sielusta. Hän oli armollinen ja rakastava. Olinlöytänyt sinä aamuna kyhmyjä alavatsasta ja en jaksanut enää. Hänellä on vereenkastettu vaippa ja kaikki valta.Kunnia Israelin Pyhälle JA Hänelle,jolla valtaon.siipirikkoinen nainen

 7.6.2010

Miten persoonallisella tavalla Jumala vastaa lapselleen.Tämän koin ensimmäistä kertaa v.1986, jota edelsi syvä, kriisien täyttämä etsikkoaika. Jumala puhutteli minua keskellä yötä sanalla "äiti".Äänestä ei voinut erehtyä, syvä, matala ääni näin kehotti minua edelleen etsimään Jumalan valtakuntaa. Sinä yönä kotonani viime kädenväännön jälkeen sain kokea rauhan ja tulla Hänen lapsekseen. - Myöhemmin olen käynyt mm.Rukouskokouksíssa, mainitsen tässä Pirkko Jalovaaran. Hänen pitämässään rukousillassa sain kokea ihmeitä: pyysin rukousta erittäin vaikeiden ja tulehtuneiden henk.suhteiden takia työpaikallani. Pirkko laittoi käden päälleni rukoillen; samassa tunsin voimakkaasti kuinka ikäänkuin tulimiekat suhahtivat salamana molempia sivujani pitkin. Ajattelin myöhemmin, että tällä tavalla Herra putsasi sivustani; seuraavien viikkojen aikana 3 riitapukaria poistui kokonaan muualle työyhteisöstämme.Itse en ole heille halunnut koskaan mitään pahaa,mutta luulen, että heidän omat ongelmansa ja vääränlainen asenne muihin ihmisiin ja työpaikkaan oli syynä näihin katkeriin konflikteihin.

 25.5.2010

Lapsellamme todettiin dysfasia pienenä.Lähdin itkienLastenlinnasta,kun oli niin kova huoli pienestä lapsesta.

Luotin koko ajan TaivaanIsään ja lapsemme puolestarukoiltiin paljon.Lohjan kirkossa Pirkko Jalovaara rukoili lapsemme puolesta jarukouksessa lapsemme kertoi,että enkeli otti hänet syliin.Monesti itkettäävieläkin,kun ajattelen kaikkea.

Tämä on Jumalan ihme.Kiitos Jeesukselle.Kiitos kaikesta.äiti

...jatkoa,lapselllamme todettiin dysfasia pienenä.

Unohdin kertoa,että lapsemme dysfasia parani.

Monta kertaa ajattelen,kuinka TaivaanIsä auttoi lastamme japerhettämme.Rukouksen voima on ihmeellinen.Kiitos Jeesukselle.äiti

17.5.2010

ollen 48 vuotijas äiti lapseni on 11 vuotias autiistinen tyttö ja 16 vuotiijas tyttö jolle tehtiin jurii suuri selkä leikauss ,ja en ollu pytäänyt itselleni paraanuta sairaukksistani vaan lapsilleni. eräänä iltaana jääin yksiin katomaan tv laitoin tv7 pääle ja siin tulli ohjelmaa sid ruth jossa puhutiin ihmeistä viierana ohjelmassa oli naineen jonkaa kautta näitä tapahtui ja ohjellmaa olli joo loppu puollela ja häntää pyetiin rukoilleman hän sanoi siinä jokaa sairastat vipromyöälkia ja ruuan sullatus ongelma pareenet nytt ja nä sairauet siitoutu vaavasti toisiinsa ellikä jumallap maraansi  miinut siinä hettkesä ajatellin ett puhukkotuo mulle kuun ei tuntunut milltän mut vaivaat jäi siihen kiitos ja kunnijaj umallale

10.4.2010

HEI OLEN 26 VUOTIJAS MIES. OLEN PIENESTÄ ASTI TIENYTJEESUKSESTA MUTTA EN HALLUNUT SEURATA HÄNTÄ JOTEN LÄHDIN MAALIMAN POLULLE JA YSTÄVÄNI VOIN VAKUUTTAA SINULLE ETTÄ SE EI OLLUT HYVÄ TIE AJAUDUIN NARKOMAANIKSI SÖIN TAPLETTEJA JA LOPULTA OLIN HUUMEITTEN SEKA KÄYTTÄJÄ AJAUDUIN SYVEMMÄLLE JA SYVEMMÄLLE EIKÄ SIELLÄ OLLUT MITÄÄ HYVÄÄ JA MIKÄ PAHINTA SIINÄ EN KÄRSINYT JA RIUTUNUT YKSISTÄÄN MINÄ VAAN MYÖS OMAISENI MAALIMA SÄRKKI SYDÄMMENI JA JÄTTI SYVÄT HAAVAT JOUDUIN LINNAAN JA RYPESIN JA RYPESIN JA OLIN TODELLA SYNTINEN IHMINEN.MUTTA SITTEN JUMALA RUPESSI PUHUMAAN MINULLE TAISTELIN KYLLÄ KAIKIN VOIMIN VASTAAN MUTTA KIITOS JUMALALLE ETTÄ HÄN KUTSUI MINUA TAUKOAMATTA HÄNEN SUURESSA ARMOSSAAN HÄN PUHUI MINULLE UNEN KAUTTA HÄN VEI MINUT TAIVAASEEN JA ANTO KOKEA SEN RAUHAN JA ILON SEN JÄLKEEN SANOIN JUMALALLE ETTÄ JOHDATA MINUT RUKOILTAVAKSI USKOVAISTEN LUOKSE EIKÄ AIKAAKAAN KUN USKOVAINEN YSTÄVÄNI TULI KÄYMÄÄN KOTONANI JA PÄÄTIMME LÄHTEÄ KÄYMÄÄN VIERAILULLA YHTEISEN YSTÄVÄMME LUONNA JOKA OLI MYÖS USKOSSA JA SIELLÄ RUKOILIMME JA SAIN PELLASTUA JA SIITTÄ HETKESTÄ ASTI OLEN SEURANNUT JEESUSTA JA KIITÄN HERRAA ETTÄ HÄN OTTI OMAKSI LAPSEKSEEN NIINKIN SYNTISEN IHMISEN KÖ MINÄKIN OLIN JA KIITÄN MYÖS ÄITIJÄNI ETTÄ HÄN JAKSO RUKOILLA MINUN PUOLESTANI KAIKKI NE VUODET ILMAN HÄNEN RUKOUKSIJAAN OISIN VARMASTI KUOLLUT TOIVON ETTÄ TÄMÄ TODISTUS OISI JOLLEKKIN YSTÄVÄLLE ROHKAISSU KUNNIJA JUMALALLE IJÄN KAIKISESTI YSTÄVÄNI JOS ET OLE VIELLÄ OTTANUT PELASTUSTA VASTAAN NIIN OTA SE VIELLÄ KUN ON ARMON AIKAA JEESUKSEN TULO ON LÄHELLÄ -TIMPPA-  

25.2.2010

VM. -56. Tulin uskoon vuonna -84, kun tutustuin uskossa olevaan pariskuntaan  ja Herra oli jo vetänyt puoleensa eli aloittanut hyvän työnsä sydämessäni. Alku oli vaikea kun olin ainoa uskoni tunnustanut sisaruksistani. Mitä enemmän tunnustin uskoa Jeesukseen sitä enemmän sain voimaa Jumalalta! Mieheni suostui asumaan kanssani vaikka ei halunnut uskoa. "Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaassa." "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Sain täyttyä Pyhällä Hengellä ja puhua uusilla kielillä mikä oli ihanaa! Herra auta meitä muistamaan että kielellä on vallassaan elämä ja kuolema. Tunnusta kielelläsi Herraa Jeesusta niin saat elämän, iankaikkisen elämän!

Siunattu varmuus Jeesus on mun.

13.2.2010

Haluan kertoa erään asian ,joka merkitsi minulle paljon.

Elämääni oli tullut syntiä alueella jossa luulin olevanitosi vahva.Olin Pirkko Jalovaaran illassa ja sanoin vain lyhyesti asiani 3 sanalla. Jumala teki ihmeen ja se synti ei enää kiehdo.

Pelkäsin jo että en pääse taivaaseen.On ihmeen vapaa olonyt,kiitos Jumalan !

Annikki.

23.1.2010

Kertomukseni alku ajoittuu alkamaan jo muutamien vuosien

takaa,tai siis uskonratkaisuni tarkemmin sanottuna.

Olin seurakunnan kokouksessa,jonka tilaisuutta juonsi

hyvin tunnettu evankelista.

Ennen ratkaisuani olin ollut etsijä varmaankin noin 20

vuotta todella intensiivisesti(ja epätoivoisesti).

Tutkin kaiken maailman uskojen suuntauksia,Jostain kummasta

syystä budhalaiset "opit"saivat erityisestijalansijaa

eksyneessä mielessäni.

"Uskoon"tultuani(tai niin silloin ajattelin),asiat tuntuivat-

kin olevan jossain määrin paremmin,uudenlainen rauha,joka oli

aivan uutta,oli todellakin löytynyt.

Seurakunnan sisarista ja veljistä oli alkanut tulla uusi ystä-

väpiiri,siis kaikki tuntui olevan ihan hienosti,tästä se alkaa

ajattelin,ja osin paljolti myös tunsin todella niihin aikoihin

elämässäni.

Kuitenkin ajan kuluessa alkoi tuntumaan,että "uskon"elämäni

alkoi arkipäiväistyä ja jotenkin väljähtyä,paikoilleenjäämi-

sen tuntu varmaankin kaikkein parhaiten tilannetta kuvaava

ilmaisu.

Kuinka ollakaan,alkoi uusi tuttavapiirikin tuntumaan,että sama

taitaa olla,pidänkö sisariin ja veljiin erityisesti kontaktia,

eikö me ihmiset olla kaikki saman arvoisia,rajan veto on virhe

käsitys,tällaista rataa päätelmäni siis silloin kulki.

Idän uskonsuuntausten tutkiminen alkoi saada jälleen otetta,

voi minua,kun nykyään itseäni niiltä ajoilta muistelen(onneksi,

kiitos JEESUKSEN,)se on nyt taakse jäänyttä aikaa.

Jumala kuitenkin avasi silmäni,ja kovien kipujen ja nöyrtymisten jälkeen ymmärsin vihdoin missä olin uskon ratkai-

sussani ymmärtämättömyyttäni mennyt sivuraiteille.

Ihmettelen suuresti,miten en ollut käsittänyt,että JEESUSKRIS-

TUS on juuri hän,joka on uskomme kohde ja pelastuksemme antaja,

tärkein kulmakivi kaikessa,kaiken rakentamisemme perustus.

Eipä ihme,että rakennukseni ei uskoni alkuaikoina kestänyt,se

EI VOI KESTÄÄ ILMAN HERRAN JEESUKSEN ANTAMAA VOIMAA.

Kiitollisuudessa JEESUKSELLE on aivan ihana aloittaa joka aamu

uusi päiväni,tähän on myös hyvä päättää tämä kirjoitus,

Lue Room.3:21-26.

14.1.2010

Nimeni on Markku .Tahdon kertoa niistä ihmeistä joita Jeesus on tehnyt minun elämässäni. Lapsena minun seksuaalisuuteni rikottiin. Sen seurauksena saatana valehteli että olen homo. Kuitenkaan en etsinyt Jeesusta elämääni koko sydämestäni. Niinpä aloin elää homona. Sitä jatkui 12 vuotta jolin hyvin pettynyt irralisiin suhteisiin. Sanoin Jumalalle että jos päästät minut tästä synnistä palvelen sinua koko elämälläni. Ja tuli se mahtava päivä jolloin Jeesus vapautti minut. Se tapahtui yhtenä päivänä kun Jeesus poisti homouden demonin elämästäni. Hän otti myös alkoholin orjuuden elämästäni pois.Vuonna 2003 sairastuin psykoosiin olin useaan otteeseen mielisairaalassa ja kovalla lääkityksellä. Usean vuoden ajan olen saanut  olla terve myös tästä sairaudesta ja lääkkeitä  minun tarvitsee ottaa enää vähän verrattuna aikaisempaan.Jeesus on olemassa, kuinka siunattu totuus tuo onkaan. Yksinäisyys poistui ja Jeesus täytti läsnäolollaan elämäni.KiitosJeesus.

 28.12.2009

Olen v.1985 syntynyt.Ja n. vuodesta 1995 lähtien sydämeni on lyönyt epätasaisesti.Lopulta todettiin taipumus takykardiaan (joka on peräisin pitkään kestäneistä univaikeuksista).Takykardia tarkoittaa sitä,että sydämen leposyke on normaalia korkeampi (88-100-> lyöntiä/min. Kun normaali on 60lyöntiä/min)

ti.15,-ja ke.16.joulukuuta oloni oli todella surkea,leposyke oli 100 aamusta iltaan.Ja sen mukana tietysti tuli heikotus, huimaus,pahoinvointi..Tarvitsin beetasalpaajaa enemmän kuin aiemmin(eikä sekääntahtonut auttaa),vaikka takana päin ei ollut ainoatakaan päivää jolloin sydämeni olisi lyönyt normaalisti.

Tämän heikotuksen vuoksi en sitten silloin keskiviikkona päässyt töihinkään.Ja suuntasin Porin Helluntaikirkolle iltakokoukseen klo:19.Siellä minua siunattiin ja rukoiltiin mm. minun sydämeni puolesta.

Ja..Nyt päästään parhaaseen kohtaan -->

Siitä päivästä lähtien; sydämeni leposyke ei ole päivääkään lyönyt yli 65 lyöntiä minuutissa !!!

KIITOS JA KUNNIA HERRALLE; KAIKKIVALTIAALLE JUMALALLEMME<3

Tuntuu kuin elämässäni ensimmäisiä päiviä sydämeni löisi normaalisti, eikä oloni tunnu hengästyneeltä.

30.11.2009

Olen kokenut Jumalan suuren voiman, kun poikani 12- vuottasitten kesällä joutui pahaan mopokolariin. Teho-osastolla sanottiin, että toivoa ei anneta ja mennään sekuntisekunnilta eteenpäin.

Silloin rukoilin Jumalaa, ettei ottaisi lastani pois.

Jumala kuuli minua ja poikani kertoi paljon myöhemmin, ettäoli nähnyt teho-osastolla hienon herrasmiehen silinterihattu päässä, joka oli sanonut hänelle: sinun ei ole aika tulla mukaan vielä.

Silloin ymmärsin ja tunsin Jumalan olemassolon ja olen aina kiitollinen Jumalalle, että sain pitää lapseni, joka on jo itse tullut isäksi ja olen saanut kaksi ihanaa lapsenlasta.

Rukoilen enkeleitä joka päivä suojelemaan lastani ja hänen perhettään.

Silloin, kun murheet tulevat vastaan elämässä, muistan ainasen kuinka paljon olen saanut jo Jumalalta ja murheet saavat oikeat mittasuhteet,  Kiitos Jumala, kiitos enkeleistä, jotka suojelevat meitä.

18.11.2009

Oli vuosi 1985 ja halusin tulla uskoon.

Kuuntelin hengellistä musiikkia ja rukoilin.

Mitään ei tapahtunut.

Pyysin erästä uskovaista tuttavaani käymään kotonani.

Hän tuli ja aloimme rukoilla. Hän siunasi minua ja laski kätensä pääni päälle, sanoen "Jumalan Henki kosketa.."; samassa lensin pitkin pituuttani lattialle kuin iskun saaneena. Ihmeellinen rauhan olotila valtasi mieleni ja ystäväni kysyi; `onko minulla kenties epilepsia, sillä hänei ollut koskaan aiemmin kokenut vastavaa`.

Näin vain kävi ja tunsin samantien saaneeni sisimpääni ihmeellisen rauhan ja hyvänolon tunteen.

Siitä hetkestä lähtien olen uskonut todella Jumalan olemassaoloon ja Jeesuksen pelastustyöhön.

18.10.2009

Todistuksia

Eero Toikonniemi

VAPAUS ON TAVOITTELEMISEN ARVOINEN ASIA!

Minä olen Toikonniemen Eero, ja olen entinen moottoripyöräjengiläinen ja huumeiden suurkäyttäjä! Vuosikausia sinnittelin omillani, kunnes päätin niin sanotusti antautua Herran edessä kokonaan ja tehdä täyttä totta, ei mitään takaportteja jätetty enää auki kuin aina ennen olin jättänyt.

Siten löysin kaipaamani rauhan sisimpääni. Tajusin et pitäät ehdä parannus näistä omista hommista, koska tää on yksilölaji eikä joukkuelaji tai joku ryhmäduuni.

KYLLÄ MINÄ PÄRJÄÄN OMILLANI!

Elämä meni miten meni, olin levoton lapsi. Lapsuus oli kyllä turvattua ja perheemme oli onnellinen. Minulla oli uskovainen koti. Pyhäkoulussakäytiin millon hampaat irvessä, milloin täys hymy päällä. En tiedä missä vaiheessa lähti meneen niin sanotusti vinoon, mut kun muita kiinnosti pyhäkoulut ja muu niin sanottu järkevä puuhastelu, niin mua alko kiinnostamaan muut asiat siihen tahtiin, et kun olin 15 vuotias, nuorisovankilan ovet pamahti kii selkäni takanaja olin tehnyt ja tehtaillut ryöstöjä siihen malliin, et tuomio tuli vankilaan.

Siellä oli aikaa miettiä et onkohan tässä nyt ihan normaali kurssi elämässä.Kakkua lusiessa nuorisovankilassa ja naurispellolla työtä tehdessä,muistin mitä mun isä ja äiti oli opettanut. Aloin  rukoilemaan et kuule minua Jeesus, et mun elämäni muuttuisi. En haluu jatkaa tätä tonttuilua, kuntää ei ole oikein ja en haluu olla mikään ryöstäjä tai olla väkivaltainen. Työt päätty pellolla ja olin laittamassa työkamoja kuivumaan, niin yks tyyppi alko jotain keuliin, niin tyrmäys siinä tuli (minun voitoksi eli 1-0). Siinä ajattelin et Herra, enkö minä voikaan muuttua. Jatkoin kumminkin rukousta elämässäni, illan pimeinä hetkinä vankilassa.

Pääsin pois nuorisovankilasta ja siinä samassa Jeesus joutu niin sanotusti kortistoon. Ongelmat jatkuivat vaikka yritin tehdä täyttä totta omin avuin ja olla jotain sellasta mitä en ollut. Rikokset jatku, alamäki paheni ja mukaan tuli myös huumeet. Löysin moottoripyöräjengeistä kaveripiirin, koska se oli helppoa kun ne oli jo lapsuudesta tuttuja kavereita. Siellä ei keskinäisiä välejä kaihdettu selvitellä tarvittaessa vaikka väkivallalla, koska tyyli oli se, et näkyvästi ja komeesti. Kavereita meni ja tuli hyvinkin läheltä.Toiset rautoihin ja toiset lautoihin.

Herra varjeli minua niin ettei minun henkeni lähtenyt näillä teillä. Vaikka kuolemaa katsoin silmästä silmään. Reiluus on mukava käsite, mutsen käsittäminen on aika häilyvää näissä touhuissa. Loppupelissä siellä ei voi luottaa muuta kun itseensä ja loppupelissä sekin oli jo aika vaikeaa, kun vedin  amfetamiinia naamariin kuin aamupuuroa.

Tuli toinen tuomio ja se oli jo pidempi kakku, jota lusin Sörkassa 3 vuotta.Rukoilin et Herra auta nyt, en jaksa tätä, täähän on ihan järjetöntä touhua.Puhuin hyvin yleisesti uskosta kaikille (vaikka en ollut uskossa) jotka onnistuin saamaan kuuloetäisyydelle. Kyllä siinä moni kyl katteli pitkään niitä mun juttuja, mutta moni tiesi niistä kun olin puhunut, mutta kukaan ei ottanut tosissaan.

Moni sano et mitä sä sit täälä teet, jos olet niin uskovainen. Siinä tajusin et se pitää ottaa vastaan omaan elämään henkilökohtaisessti, ei kaverikohtaisesti.Taas muistin isäni ja äitini sanat ja varsinkin isäukon sanat, kun se raamatunkohta mitä se jankutti joskus mulle, jobissa Jumala kutsuu ihmistä 2 tai jopa 3 kertaa. Siinä alko tulla hätä mullekin. Kun oli kakku lusittu ja portti rämähti kiinni takana ja elämä hymyili (itseni mielestä). Vielä tein joitakin pieniä rikoksia ja huumeidenkanssa läträsin jonkin verran ja jengi toiminnassa mukana olin jonkin aikaa.

KAIKKI TAI EI MITÄÄN

Isäni kuoli, eli siirtyi ajasta ikuisuuteen. Äitini jatkoi rukousta huliviliteillä huitelevan poikansa puolesta. Rukoukset lienevät tehneet tehtävänsä, koska aloin vähitellen kaivata muutosta elämääni.Edelleenkään en kuitenkaan halunnut antaa elämäni ohjaksia kokonaan Jumalan käsiin, ajattelin korjaavani elämäni itse.

Jätin huumeet, meni töihin, maksoin veroja (ajattele minä maksoin, joka olin kiertänyt kaiken aina). Pahimpaa riipuvuutta huumeisiin ei päässy kehittymään,eikä lopettaminen tuottanut minulle suurempaa ongelmaa.Ihmettelin itsekin sitä, et mitä tässä oikein tapahtuu, kun ei tee mieli vetää edes pieniä nokkapokkaa! Fiksumman elämän toivossa minä jäin pois marginaalisista moottoripyöräjengeistä ja alamaailman puuhamiehistä. Kaikki tämä ei tuonut minulle sisimpääni kaipaamaani todellista muutosta ja rauhaa.

Vuoden 2005 lopussa aloin olemaan kypsä mies valmis luovuttamaan kaiken Jumalalle. Silloinen elämä alkoi todella tympiä. Synnintunto tuli niin rajuksietten edes tiennyt mikä mulla oli tai mitä mulle oli tapahtumassa,olin niinsanotusti tulessa.

Sitä kesti monta viikkoo, kunnes tajusin  lyödä polvilteen ja huusin täyttä kurkkua Auta minua jeesus, en jaksa enää! Annan kaikkeni, ota minut omaksesi. Nyt en jätä mitään takaportteja auki, eli kaikki tai ei mitään!

Silloin entinen työnantaja heräs todella, eli sielunvihollinen, itse saatana hiihti paikalle sellasta kyytiä et hyvä et ei sen suksisauvat osunut mua takaraivoon. Siinä sanoin sille: Lähde nyt kiitään sä oot jo ihan tarpeeks söösinyt mun elämäni ja yrittänyt mua saada tavalla tai toisella hengiltä. Ja kato, nyt mä haluun tehdä täyttä totta joka asiassa, makso mitä makso! Minä lähden seuraamaan Jeesusta. Siinä omalla paikalla missä rukoilin, koin valtavan vapauden. Näissä tunnoissa minä soitin Äidille. Äitini oli hieman varauksellinen minua kohtaan ja en yhtään sitä ihmetellyt, mun äitinikin oli nähnyt kyllä ihan tarpeeksi mun touhut ja hyvät suunnitelmat (omat).

Äitini oli rukoillut vuosia niin, et housunpolvet kuluneina ja epätoivon hetkiä oli varmasti ollut ja kysellyt Jumalalta, kuuleeko tämä ollenkaan rukouksiani.

EERO, RUKOILLAANKO? PASTORI KYSYI

Äitini sanoi minulle " Et hän tuntee yhden pastorin ja minä voisin mennä sinne ja keskustella hänen kanssaan". Ajattelin heti, et mitäköhän ne minusta ajattelevat, kun olen tällanen ihminen ollut, tehnyt  kaikenlaistapahuutta. Mut Herra oli valmistanut tämän hetken minua varten.

Lähdin tapaamaan pastoria, T. Rautalahtea hänen kirjakaupalleen. Se oli elämäni varmasti merkittävin askel, mitä minä olin tekemässä. Ja äitinikin oli huulipyöreenä, et kyllä nyt toi järjen jättiläinen on tosissaan. Istuin pöytään,pastoria ei näkynyt, hän oli myöhässä. Mut ihme oli se minkä jo aistin, ettässä mä vaan istua junnaan paikalla, mikä ei kyllä ollut mun tyyliä, odottaa.Vaan kaikki piti tapahtua heti paikalla.

Sitten näin, nyt alkaa tapahtumaan! Kaverissa oli jotain sellaista, mitä en ymmärtänyt. Kun kaveri kävelee määrätietoisesti minua kohti ja istuutuu minua vastapäätä ja esittelee itsensä, "T. Rautalahti".Tajusin et Herra oli laittanut Hänet asialle ja nyt oli korkeimmista voimista kyse, ei meidän voimistamme, muuten olisin lähtenyt vetään siittä samasta hetkestä pois. Kysymys oli lyhyt ja ytimeen menevä: " Rukoillaanko Eero?" Sanoin " Jep!".Ja niin me pojat aloimme rukoilemaan, ja sain kokea jotain sellaista, mitä en ole kokenut ennen: ihmeellisen rauhan sisimmässäni ja vapauden. Se Raamatunkohta tuli mieleen, jonka isäni oli kylvänyt ja se siemen, mikä oli kasvanut minussa, oli nyt oraalla. Eli Jobinkirjassa: "Jumala kutsuu ihmistä jopa 2-3kertaa". Ja kun pastori kysyi"kenen oma olet?" Sanoin "Herran oma olen", niin Herranhenki laski siihen tilanteeseen ja ymmärsin et tämä oli se viimeinen kutsuhuuto ja armo mikä minulle tarjottiin taivasten valtakunnasta.

Minulla oli hyvä olla. Lähdin pois kirjakaupalta kävellen,askel oli kevyt, etaste lisää tätä laatua, niin olisin ollut kuin heliumipallo vappupäivänä. Ja rukoilin ääneen ja kiitin Jeesusta, kunnes tajusin mitä ympärillä tapahtuu. Kun oli vähän outoja katseita ihmisillä. Mutt naurahdin vaan ja jatkoin matkaa riemuiten!

Soitin siinä samalla muutamat puhelut, kun tiesin et näihin numeroihin kun soittaa niin viesti menee perille. Kerroin että olen löytänyt Jeesuksen elämääni. Kaveri toisessa päässä luuria tuumi, "Et mitä sä nyt oot vetäny,kun tollasia töriset?". Sanoin sille: "Rakas ystäväni,tätä saa taivasten valtakunnasta kun ottaa vastaan ja ilmaiseksi, ei maksa mitään, se on maksettu jo". Toinen puhelu jonka soitin, et olen löytänyt Jeesuksen.Toisessa päässä kaveri sanoi "Et se  tulee ja pamauttaa mun aivot seinälle".Vastasin "Et tervetuloa vaan, mutta olet vastuussa Herralle siittä mitä meinaat tehdä ja mä lähden himaan eli taivaaseen".Kaveri änkytti jotain,mut se sano vaan: "Ei vaiskaan, mä kokeilin tota sun Jeesus juttua".Sanoin sille : "Kyllä sopii kokeilla, tämä on kestävää laatua, eikä ihmisten kehittämää uskoa". Kolmas puhelu, maailman tärkein puhelu mitä olin soittamassa, oli omalle äidilleni. Ja se oli varmasti mieluisin puhelu, et Hänen poikansa on pelastunut ja hänen nimensä on elämänkirjassa. Ja hänestä ontullut uusi ihminen, verrattuna mitä hän oli ennen.

USKOMATONTA JOHDATUSTA

Uskoontuloni myötä minä tein todella pesäeron entiseen elämääni. En halunnut jatkaa avoliittoani, jossa elin niinä aikoina. Jo aikaisemmin olin ajautunut avioeroon ja menetin perheeni. Entinen puoliso, sekä lapset 15-, 13- ja 5-vuotiaat asuvat Helsingissä. Minulla oli asunto valmiina ja työpaikkakin löytyi suuremmiitta vaikeuksitta. Olen kokenut uskomatonta johdatusta siitä lähtien, kun aloin tehdä täyttä totta elämässäni. Hämmästelen sitä välillä itsekin.

Yksi luonteva askel elämässäni oli liittyä Vapaaseurakuntaan omalla paikkakunnallani. Vastaanotto seurakunnassa oli lämmin, mikä oli kovuuden ja laskelmoinnin keskellä eläneenä ja kyseenalaista mainetta niittäneenä minulle tärkeä asia. Olen kuulunut elämässäni moneen kerhoon, mutta tämä on sellainen,jossa saa olla rauhassa. Ja ilman hengellistä kotia ei uskoni olisi lähtenyt kasvuun.

Kävin kasteella kesän 2006 lopussa, kun Herra osoitti, et asia on laitettava kuntoon!

Ennen ajattelin, että miten ihmeessä uskovat ihmiset voivat olla sellaisia, niint äydellisiä. Mutta kyllä Jumala on niin paljon  tehnyt minunkin kohdallani, että olen hämmästynyt---> JOKA PÄIVÄ!

MUURIT NURIN IHMISTEN VÄLILLÄ

Huono maine on helppo saada, mutta siitä on vaikea päästä eroon. Tiedän sen!Samoin sen, että jotain menneisyydestäni voin käyttää hyväkseni, kun todistan Jeesuksesta. Moni entinen kaverini on ihmetellyt muutosta minun elämässäni.Todeten: "Mitä ainetta olet ottanut?" He kyselevät. Mutta kyllä Herra on tehnyt minussa ihmeen! Vain Herra Jeesus voi antaa näin valtavan syvän rauhan jota mikään ei voi horjuttaa.

Hienoin esimerkki Jumalan voimasta, joka murtaa raja-aitoja,minun elämässäni tapahtui Alavudella. Tilaisuudessa jossa olin, oli myös Herran lähettämä entinen rikospoliisi. Aikamme juteltua tiesimme et elämässä ja meidän elämässä oli yksi asia joka yhdisti meitä, yhteinen usko Jeesukseen Kristukseen.

Sen jälkeen löimme kättä ja halasimme. Sanoin hänelle, että tämä ei olisi ollut pari, kolme vuotta sitten mahdollista. "Kyllä mää sent iedän", Hän sanoi. Ennen oltiin eri maata, mutta nyt on yhteinen jumala mikä yhdistää meidät. Tätä lajia, aitoa, tosi elämää kaipaan lisää. Sanan nälkä on suuri ja sydän palaa Jumalan valtakunnan duunille. Rukoilen että Herra voisi käyttää mua duunissaan. Jeesuksen nimessä ja veressä on valtava voima, muitakin voimia kokeneena tiedän mistä puhun.

Rakas ystäväni joka luet tätä, mietit mikä on sinun elämäs isuunta? Minä suosittelen sitä mitä minulla on, sitä minä haluan sinullekin, että sinunkin Herrasi olisi Jeesus Kristus. Missä on pelastus, Ota vastaan!

Siunaten E. Toikonniemi

7.9.2009

Maanantaina 31. elokuuta 2009, sain kokea rukousvastauksen ensimmäistä kertaa, jossa vastaus tuli jo rukouksen aikana. Olin menossa nukkumaan, tunsin kuinka päätäni todella särki otsasta, takaraivosta ja hampaista. Se oli hirvittävä paine pääni alueella, joka esti minua nukahtamasta. Siinä pedillä, väsyneenä, huokailin Jumalan puoleen ja sitten koin, että juuri päänsäryn puolesta tuli hätä rukoilla, jotta saisin unta.Siinä vuoteella rukoilin, että "Jeesus auta, sun haavojen kautta mulla on parantuminen". Olin jo lopettamassa rukousta, kun jokin sisälläni kehoittikin jatkamaan vielä. Hetken kuluttua koin Jumalan läheisyyttä ja läsnäoloa siinä pedillä. Aistin hengessä kuin Pyhä Henki olisi ollut siinä rakkaudessaan ja epäusko väistyi sielustani tai sain uskoa Jumalalta ja pystyin sanomaan Jumalalle: "Miksi mulla ois tätä pääkipua, kun sä Jeesus olet mun Parantajani" Siinä samassa hetkessä kipu lähti, paine ja särky katosi päänalueelta. Sain nukutuksi.

 Huomasin, että jotain merkittävää tapahtui ennen kun kipu lähti. Jumala kosketti minua, epäuskon täytyi väistyä. Aivan kuin Jumalan piti saada päästä sisälleni, jotta hän pystyi eheyttämään ja ottamaan kivun sisältäni, joka minua vaivasi. Tämä kyseinen ihme tapahtui samassa hetkessä kun rukoilin ja kerralla kertakaikkisesti eikä vähitellen. Kipu lähti aivan kun ihminen kokee välillä kylmän väreitä, samalla tavalla tuo kipu hävisi nopeasti häiveten pääni alueelta.

Tämä on ehkä ensimmäinen konkreettinen parantumisihme elämässäni, jossa rukous saa vastauksen samassa hetkessä, aina ei toki näin ole. Uskon, että kaikki parantuminen tulee Jumalalta, olkoon se sitten luonnollista tai yliluonnollista ihmisten mielestä. Kun Jumala on meidät luonut, ovat myös hänen suunnitelemansa luonnolliselta näyttävässä eheytymisessä yliluonnollista ja Jumalallisen yliluonnollisen viisauden tulosta jo luomisesta lähtien. Kuinka esim. haava arpeutuu, niin uskon, että se on Jumalan suuren viisauden yksi pieni yksityiskohta, siinä käsittämättömässä suuruudessa, jota Hän on. Silti tämä suuri Jumala voi asua meissä pienissä ihmisissä ja puhua meille. Jos Jumala paransi minutkin, niin kuinka paljon ennemmin hän on kykenevä parantamaan sinut tai läheläsi olevan - minä, joka en mitään ollut - Jumala kuuli ja Jumala paransi.

Ei ole syntiä tai sairautta, josta hän ei voisi parantaa("paransi kaikkinaisia tauteja..." Matt 9:37, "...ja hänparansi heidät kaikki," Matt 12:15) tai vapauttaa ("...kaikki synnitannetaan ihmisten lapsille anteeksi..." Mark 3:28, "...jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." Ap. t. 10:43 ).

Arto Alanenpää, Helsinki

 10.8.2009

Kävin Juntusen Sepon pitämässä sanan ja rukouksen illassarukoiltavana.

On ollut selkävaivoja.

Jalkojen pituusero oli ennen rukousta n.8 mm

(Röntgen lääkärin lausunnossa: \"vähän alle 1cm\")

Siinä se kasvoi silmissä ja Seppo totesi:

"No nyt ne on tasan"

Enää en pysty,

vaikka väkisin yrittäisin,

saamaan niitä edes näyttämään eripituisilta.

Eikä varmaan vääntyile selkäkään enää jousipyssylle..

Kiitos Jesukselle!

Mikko

8.8.2009

Tervehdys!

Minun elämässäni on ollut myötä ja vastamäkeä mutta kaikesta olen kiitollinen Jumalalle.Sairaudet jotka ovat tulleet ovat siunaukseni,ilman niitä voisin olla hunningolla.Lapseni vamma on myös suuri siunaukseni,eikä oikeastaan vammasta voi puhuakkaan sillä hän on aurinkoni.On ollut vaaratilanteitaja rahavaikeuksiakin matkan varrella,mutta Jumala on aina viimekädessä antanut avun.Minusta tuntuu että Jumala odottaa ensin syvää nörtymistä ja aitoa avunpyyntöä rukouksessa ennenkuin hän auttaa.En ole mitään mullistavaa uskonkokemusta kokenut mutta lapsesta saakka Jumalaan olen luottanut ja luotan loppuun saakka.Jumala rakastaa ja pitää huolta vaikka en niin hyvä aina olekkaan.

Kaikkea hyvää toivon teille jokaiselle lukijalle!

-anita-

7.8.2009

Jumala on pelastanut minut. Se tapahtui 30 vuotta sitten Ruotsissa. Koin yöllä kuinka ikäänkuin koko maailman perustaja lähestyi minua ihmeellisellä tavalla. En osaa sitä tässä kuvata, mutta se oli kuin vasara.Koin olevani yksilönä arvokas Jeesukselle. Hän kertoi minulle lähitulevaisuudestani. Kaikki se toteutui mitä kuulin. Pääsin ensimmäisellä sijalla haluamaani paikkaan opiskelemaan, Saimme vaimoni kanssa asunnon, jonka hän näytti minulle etukäteen. Tupakanpoltto loppui kuin seinään, kun ei tehnyt enää sitä mieli. Sitten Hän johdatti työpaikoissani. KAIKKI ne rukoukset jotka 80 -luvun aikana tein työpaikkojeni puolesta ovat toteutuneet ja niihin on vastattu. Ne ovet, jotka ovat olleet minulle tarkoitettu, ovat olleet avoimia ja minut on aivan kuin heitetty sisään, toiset ovet ovat pysyneet kiinni.Jeesus on ollut uskollinen. Kiitän tässä todistuksessa Jumalaa ja kaikkia esirukoilijoitani. Kiitän myös perhettäni ja kaikkia sukulaisiani. Vaikka huomisesta en tiedä, Jumala on antanut minulle elämisen arvoisen elämän tähän  asti. Paremmin ei kukaan olisi osannut elämääni johtaa. En itsekään olisi sitäosannut. Toivon, että tämä todistus voisi rohkaista kaikkia, jotka tämän lukevat.

Kerron vielä erään yksityiskohdan. Rukoilin vuonna 1980 sen puolesta, että voisin saada kesätyöpaikan omalta opiskelemaltani tekniseltä alalta Suomesta. Olin jo kaksi kesää ollut Ruotsissa töissä ja tiesin, että saisin sieltä edelleen töitä. Rukoilin enemmän kuin epätoivoisesti noin 3kuukautta. Oli torstaipäivä ennen Vappua v. 1980. Näin silloin rukoillessani näyn, jossa olin Jeesuksen ristin juurella. Veripisaroita putosi päälleni ja myös edessä olevalle kivelle. Jeesus ei ollut siinä näyssä alttarikuvien näköinen vaan paremminkin pienikokoinen kärsivä tuskainen mies. Aivan kuten kuka tahansa meistä. Kuului takaa ääni: Näiden pisaroiden perusteella Ilkka sinä olet pelastettu ja näiden perusteella sinulle järjestyy myös työpaikka.Ette ikinä usko, mutta olin seuraavana keskiviikkona ensimmäistä päivää toivomassani työpaikassa ja tein siellä töitä kaksi vuotta opiskelujeni valmistumiseen asti. Olisin voinut jatkaa pitemmällekin, mutta Jumala johti minut muualle.Elämästäni on tullut suuri seikkailu ja se jatkuu vieläkin.

Terveisin

Ilkka

16.7.2009

Reilu 20 vuotta sitten menin Boråsin nuorisopäivienkokoukseen kavereitten kanssa. Kuulin kuinka kaksi kavereistani juuri ennen kokouksen alkua kertoilivat toisilleen, kuinka olisi ihanaa saada Pyhän Hengen täyteys. Säälin heitä, joten sen sijaan että olisin mennyt kokoukseen istumaan,menin ja lukitsin itseni yhteen vessaan liki koko kokouksen ajaksi. Vessoja oli monta koska tämä oli koululla. Vessassa rukoilin vain ja ainoastaan näitten kahden kaverin puolesta, ja että täyttyisivät Pyhällä Hengellä. Mitään muuta en rukoillut. Juuri ennen kuin kokous päättyi menin takaisin kokoustilan ulkopuolelle. Kokous päättyi ja huomasin pian pettyneenä etteivät täyttyneetkään. Mutta en heittänyt kirvestä ojaan, koska tiesin että pian alkaisi toinen kokous rukoushuoneella. Kun kokous alkoi, sain ilon istahtaa kaveruksien väliin. Kuinkas ollakkaan, kesken rukouksen ja ylistyshetken,oikealla puolellani oleva kaveri sanoi minulle: "Nyt se tulee, nyt setulee, voin tuntea sen". Hän oli valtavan onnellisen näköinen.Samanaikaisesti vasemmalla puolellani oleva kaveri alkoi elämänsä ensimmäistä kertaa puhumaan kielillä. Kielet olivat hänelle merkiksi siitä, että hän täyttyi hengellä. Kunnia Jumalalle. Tämä kertomus on tosi, viimeistä piirtoa  myöten. Kirjotin tämän Jumalan kunniaksi ja teidän rohkaisuksi että kannattaa aina rukoilla.

 10.7.2009

Jumala on pelastanut minut monta kertaa henkeäni uhkaavista tilanteista. Herra on parantanut minua monista sairauksista, Häneen voin luottaa, kiitos Herralle Jeesukselle Kristukselle. Herra on pitänyt huolta ihmeellisillä tavoilla leivästä ja lapsistani. Ahdingossa hän on ihmeiden voimalla puuttunut asioiden kulkuun. Viranomaisten edessä olen saanut kokea Pyhän Hengen puhuvan kauttani, kuten Pyhässä Raamatussa luvataan ja asia on kääntynyt totuudessa edukseni. Ihmeen kautta Jeesus pelasti lapseni uhkaavilta kuolemilta: eloon Herrassa. Luonnon ihmeitä on tarjolla ollut runsaasti,sirkuttavat linnut Herra lähettää ilon tuojiksi. Herra on avannut silmäni kauneudelle, ihmettä kerrakseen. Vaikeuksien keskellä ihmeellinen armo, rauha ja varmuus on laskeutunut ylleni. Jumala on ihmeellinen. Ihmeen kautta olen saanut Jumalan lähettämän otto-äidin ja uskovan ystävän, jotka opettivat Jeesuksen tielle. Ihmeellisintä, että onni on kohdannut minua, joka luulin sen kiertävän kaukaa. Jumala on antanut ihmeellisen lahjan, Jumalan tahdon mukaisen kumppanin rinnalleni: menemme naimisiin jos Luoja suo! Kaikista koettelemuksista Herra on pelastanut ja monia ihmeitä niihin on sisältynyt. Elämä Jeesuksen seuraajana, Hänelle elämän antaneena, Häneen turvaten on ihme sinänsä. Herra,olet ihmeellinen, Sinua palvon! Kiitos ihmeistä!

23.6.2009

Olen ollut monta vuotta yksin, huolehtinut vain lapsestani ja katsellut elämää ikäänkuin sivullisena... Nyt Herra puhutteli minua kesäkonferenssissa ja lohdutti sydäntäni: Ole iloinen minussa, minä autan sinua löytämään ensirakkautesi! Ja heti syvä yksinäisyyden tunne väistyi, koin yhteyttä muiden uskovien kanssa. Ikäänkuin havahduin huomaamaan, että uskovissa on muitakin yksinäisiä, jotka kaipaisivat puolisoa, mutta Herra on täyttänyt heidän eläänsä rakkaudellaan. Ja siksi he iloitsevat Herrassa, vaikka arkiset ilon aiheet ovatkin toisinaan vähissä! Ja huomasin, että rakkaiden veljien huomaavaisuus ja läheisyys toi turvaa ja suojaa sielulleni. Heidän rauhallisuutensa ja ilonsa oli kaikki, mitä tarvitsin. Vaikka en koskaan löytäisi puolisoa, voin olla onnellinen seurakunnassa ja palvella Herraa.

16.5.2009

Kiitosaihe

Herra vapautti ja paransi minut fibromyalgian kahleista1.5.2009.

Herramme on Suuri, Hän teki tyhjäksi kaikki perkeleen teot kuolemalla edestämme ristillä ja ylösnousemuksellaan. Kiitos ja Ylistys ja Kunnia Herralle, jolla on KAIKKI valta taivaan ja maan päällä.

9.5.2009

Juhani Noormarkusta moi. Löysin nämä sivut ja kerrompa minäkin kokemukseni Jumalan avusta. Olen hyvä uimaan ja eräänä päivänä vuosia sitten olin uimassa Poikeljärvellä.Ajattelin että uinpa Kaltille ja takaisin  n.600m.Paluumatkalla ajattelin entäpä jos voimani hiipuvat? Kävihän niin.Silloin tunsin kuinka joku kannatteli minua alapuolelta,ja pääsin siis rantaan.Uimassa olen käynyt senkin jälkeenkin.Kiitin Herraa silloinkin.Nyt minulla on toinen asia menossa,johon uskon että Herra vastaa. On ihana olla Herran oma.kIITOS JA KUNNIA KORKEIMALLE.Ja Siunausta teille siskot ja veljet.

13.4.2009 

Tahdon kertoa sinulle nopeimman rukousvastaukseni, jonka olen saanut. Olen kertonut tästä ainoastaan yhdelle ihmiselle, joten koen velvollisuudekseni kertoa siitä useammalle. Olisiko siitä aikaa noin puoli vuotta, kun illalla minulle alkoi nousta kuume. Myöhemmin, sänkyyn mennessä kuume tuntui jo korkealta vilunväristyksineen. Samassa mieleeni juolahti, että pyydän Jeesusta parantamaan minut. Olinhan ollut uskossa jo lapsesta saakka ja tiesin, että Herra voi vastata silloinkin kun sitä vähiten odotamme. Samassa,kun rukoilin, koin (kuin annettua) uskon varmuutta, että näin tapahtuu. En kokenut mitään lämpimiä virtoja tai sähköisiä väristyksiä. Mutta kuume alkoi laskea aivan järisyttävällä nopeudella hikipisaroiden osittain virratessa iholla. Uskaltaisin sanoa, että noin kahdessa minuutissa rukouksesta ruumiini oli taas normaalissa lämmössään. Aloin itkeä ilosta ja kiittämään Jumalaa hänen teostaan! Se kuume häipyi, eikä ole tullut takaisin sitten tuon yön. Kiitos Herra Jeesus, ja anteeksi, koska en ymmärtänyt aikaisemmin tästä todistaa (lukuunottamatta nuorisopastoria)!

10.4.2009

Moi! Olen itse viettänyt varsin villihköä elämää koko nuoruuteni. Nyt lähes 25 vuotias mies ja aivan hiljattain löytänyt uskon. Olen jo muutaman vuoden kärsinyt masennuksesta, stressistä, paniikkihäiriöstä,rahatilanteeni ollut kaivossa, yms yms. Viitteitä omasta uskostani olen kyllä saanut jo kokea pidemmän aikaa, mutta skeptisenä ihmisenä olen  järkeillyt aina itselleni jonkun selityksen.Nyt kuitenki kohtaamiseni Jumalan kanssa oli sen verran konkreettinen, että en pysty enkä edes halua sitä enää kieltää. Olin siis edellä mainitsemieni asioiden seurauksena ajautunut aika epätoivoiseen tilanteeseen ja mielessäni pyöri vaikka mitä. Yhtenä iltana kun voimat todellakin olivat ihan loppu, pyysin apua ylhäältä päin ja sen yhden ruokouksen jälkeen elämäni muuttui täysin. Masennus,stressi ja paniikkihäiriöt katosivat kuin taikaiskusta. Ja sain monien sattumien kautta myös työpaikan johon olen aivan hullaantunut ja jonka vuoksi raha-asiatkin ovat muuttuneet parempaan suuntaan. Toisin sanoen olen alkanut löytää rauhaa, josta olen uneksinut jo kauan. Uskoa tai uskoon tulemista onvarsin vaikea selittää ihmiselle, joka ei sitä ole itse kokenut. Tiedän sen itse, koska olen aikanani ollut hyvin hyvin epäileväinen kaikkea yliluonnollista kohtaan. Jos joku joskus sattui tuomaan uskonasioita esille,kuittasin tilanteen nopeasti ja yksinkertaisesti vain sanomalla että uskon kun näen. Nyt kuitenkin näen asiat täysin erilaisessa valossa ja en uskoontulemistani ole katunut päivääkään. Toivottavasti myös te skeptikot, epätoivoiset, pahanonnen puoskarit sekä kaikki muutkin rakkaat lukijat löytäisitte tien rauhaan ja rakkauteen ruokouksen kautta. Meillä kaikilla on toivoa!

24.3.2009

Sairastuin pahaan verenpainetautiin viime syksynä ja pari kertaa olin jo kotiinkutsun edessä sairaalassa.Eräänä sunnuntai aamuna sain taas pahan kohtauksen. Vaimoni joka vieresssäni nukkui autuaan tietämättömänä asiasta ei voinut auttaa koska kohtaus oli niin paha etten voinut liikkua,puhua tai muutakaan pyytääkseni apua.

Makasin halvautuneena kun kehoani ravisutti tappava kohtaus.Huomasin etten voinut puhua enkä liikkua ja olin varma että"kotiinlähtö" koitti! Ei minulla siitä ollut ikävää koska olen uudestisyntynyt Jeesukseen uskova ja jopa kaikki

kolme lastanikin ja vaimoni olemme uskovia. jotain kai vaan on vielä kesken koska samassa vuoteemme viereen ilmestyi tulenhehkuinen erittäin kirkasta valoa säteilevä hahmo joka alkoi oikein huutamalla rukoilla:"Jeesus auta Kaukoa,Rakas Jeesus auta Kaukoa! " Sitä hoettuaan näky sitten katosi ja kohtauskin meni ohi ja olin taas kunnossa.

Uskon että rukoilija oli Pyhä Henki jonka Jeesus on luvannut kaikille esirukoilijaksi. Ajatelkaa,jos et itse voi rukoilla,Pyhä HEnki tekee sen puolestasi! Amen! Meillä on apu jolle ei ole vertaa!Kaksi kertaa sen  jälkeen sain vielä verenpainekohtauksia ja toisen sellaisen jälkeen Jkl:nkeskus sairaalassa lääkäri totesi että on ihme että kävelin sairaalasta ulos.Jouduin sinne työmatkallani ja kun toivuin halusin lähteä kotiini Siilinjärvelle Lääkäri ei olisi halunnut vielä laskea mutta salli minun lähteä kun poikani tuli minut hakemaan autokyydillä. Nyttemmin sairauteni on hallinnassa lääkkeitten avulla ja kiittelen Herraa!

Kauko Nevalainen/evankelista,Siilinjärven Helluntai srk

11.3.2009

Herra auttoi minua raha-asioissa aivan ihmeellisesti n. 20v. sitten. Halusin auttaa erästä yksinhuoltajaäitiä, joka ei koskaan pyytänytapua keneltäkään, mutta tiesin, miten tiukkaa hänen elämänsä oli. Itkin jarukoilin, että Sinä Herra näet, miten vähän minulla on rahaaa ja haluaisinauttaa  tätä perhettä ja samallasisimmässäni koin valtavaa iloa ja itku loppui siihen. Sitten tulilottoarvonta, olihan lauantai, eikä siinä ollut kuin 2 oikein, mutta jokerissaoli 6 viimeistä numeroa samat kuin minulla ja sain 150.000 mk, mikä tuntuivaltavalta ja niin halusin antaa siitä osan tälle äidille, jonka oli vaikeaottaa se vastaan niin kauniisti kuin hänelle puhuinkin, etten olisi mitäänsaanut, ellen olisi rukoillut, että auta rakas Herra, että voin auttaa tätäperhettä taloudellisesti. Sitten seuraavalla viikkolla menin kultakauppaa,missä

harvoin yleensä käyn, katselemaan sormuksia ja ostin kauniinsormuksen. Myyjä kehotti laittamaan autoarpaan nimen ja niin sutasin huonollakäsialalla nimen yhteen lippuseen. Kului muutama kuukausi ja minulle soitettiin,että olen voittanut auton ko. arvonnassa! Se tuntui todella uskomattomaltaihmeeltä! Herra kuulee ja näkee ja vastaa ajallaan ja tavallaan. Kallein jatärkein asia toki ihmisen elämässä on, että saa olla Jeesuksen oma armahdettusyntinen ja vaeltaa kaidalla tiellä ja iloita siitäkin, että Jeesus onvarsinkin uskovien Vapahtaja ja Hän rukoilee puolestamme, kuulee huokauksemmeja näkee hätämme, olivatpa ne mitä tahansa! Jumalalle Suuri Kiitos myösesirukouksista kuten itsekin olen kokenut, että nyt varmaan joku rukoileepuolestani, kun on niin huojentunut ja jotenkin niin kevyt olo olosuhteistahuolimatta!

 Sekin on ihme, kunosaamme jättää kaikenlaiset kuormamme Ristin juurelle ja oppia luottamaan, ettäHerra pitää meistä huolta ja myös kaikista asioistamme, joilla stressaammemonesti itseämme aivan turhaan! Ja monesti voimme pelätä asioita, joita eikoskaan elämässä tapahdu. Jumala voi meidät vapauttaa kaikista näistä ja niinvoimme elää tässä ja nyt täyttä elämää Jumalaan turvaten kaikessa!Ja silloin Herravoi meitä paremmin käyttää ja johdattaa erilaisissa tilanteissa päivittäin!Mutta sielunvihollinen tuhanten juonten mestarina yrittää tehdä kaikkensa,ettei meistä olisi Herran käyttöön ja tämä on hyvä muistaa, että sisimmässämmeon taistelu ja valintamme ja asenteemme ratkaisee paljon ja kuten jossainkirjassa neuvottiin, olisi hyvä kysyä itseltään, mitä Jeesus tekisi tässätilanteessa!

6.3.2009

Kiitos Jumalalle, että sain vapautua n. 25 vuottakestäneestä riippuvuudesta. Olin lukuisia kertoja yrittänyt vapautua siitä omin voimin, mutta turhaan.Viime vuoden aikana päätin ripustautua Jeesukseen ja Hänen armoonsa. Eränä päivänä se tapahtui. Kuulin sisäisen sydämen äänen, joka vakuutti minulle, että olen vapaa. Kiitos Herralleni, tänään voin kertoa kaikille, että olen totisesti vapaa. Ylistys ja kiitos Vapahtajalle! Joh. 8:36 "Jos siis Poika tekeeteidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi"

 22.2.2009

Tulin uskoon viime vuoden huhtikuussa, vaikka minulla onkin aina ollut usko sydämmessäni, otin Jeesuksen vastaan ja sain syntini anteeksi.Jumala tuli elämääni juuri oikealla hetkellä, olin aloittamassa henkisen hoidon kurssin, jossa avataan tiet henkimaailmaan ja on siis noituutta ja syntiä.Kumppanini äiti on uskossa ja kerroin hänelle aikomukseni, joka onneksi tiesi enemmän kuinka vaarallisia tälläiset "hoitomuodot" ovatkaan.

Sovin tapaamisen erään uskonsisaren kanssa, jolla oli pitkä menneisyys erilaisten  henkimaailman asioiden kanssa, sain kuulla uskomattoman elämäntarinan siitä kuinka Jeesus oli pelastanut hänetkin juuri oikealla hetkellä.(hän oli jo riistämässä itseltään henkeä, kun ei enää voinut tuntea muuta kuin pelkoa, kuuli ääniä ja kärsi vakavista uniongelmista)

En ymmärtänyt että oikeasti etsinkin vain Jeesusta <3

Eräs sunnuntai olin kokouksessa (ensimmäistä kertaa) ja tunsin heti suurta rauhaa, olin itkuinen, Jeesuksen puhdistustyö alkoi heti kun istuin aloilleni:)

Kokouksen loppuessa, rukouspalvelun alkaessa eteen meni eräs uskonsisar ja luki profetian, jonka Jumala oli hänelle edellisenä yönä puhunut.Aloin tuntea kehossani kuumutta, tärisin, itkin...profetia oli minulle omistettu.

Menin eteen ja otin Jeesuksen vastaan ja eläessäni en ole kokenut sellaista tunnetta, rakkautta, iloa, toivoa paremmasta, Jeesus koskettiihan läheltä.

Sen jälkeen alkoi taival, askel kerrallaan, ihmeet kuuluu jokapäiväiseen elämään, suuria ihmeitä, yliluonnollisia, meillä on elävä Jumala ja Jeesus on totta ja on kantanut kaikki syntimme, miten suurta rakkautta koenkaan.

Aina ei ole ollut helppoa, paholainen on kiusannut kun luovuin synnistä, heikkona ollessani olen aina saanut turvata Jumalan armoon ja Jeesuksen puhdistustyöhön, rukous kantaa siivillä taivaaseen asti ja apu on aina lähellä, omalla ajallaan. Opettelen kärsivällisyyttä Jumalani kanssa, apu tulee, mutta se tulee kun Jumala niin parhaaksi katsoo:) Hellällä Isällisellä kädellä nuhtelee ja opettaa, mutta ei koskaan hylkää.

Jos sinä et vielä ole ottanut Jeesusta elämääsi ja luet nyt tätä, kokeile, ilmaista ja toimii :D Rauhaa, Rakkautta ja Siunaustakaikille<3

20.1.2009

Itse tulin uskoon vuonna 2005 kun sisareni poika kuoli auto-onnettomuudessa  tunsin että maailmani muuttui sillä hetkellä kokonaa oli vaan hirveä ikävä ja tyhjä  olo tunsin sellasta voinaa jesusta kohtaa että hausin mennä kokouksii ja tuntea jumalan läsnä olon siinä minun oli hyvä olla sitten eräänä päivänä veljeni soitti minulle hän tisi miten vaikeeta mulla oli ja kysyi minulta että haluanko tulla uskoo en epäilly hetkääkää sanoin että haluan tusin sen lämmön ja ilon sydämmessäni niinkuin ois kuormat tippuni siinä hetkessä ja tässä hetkessä on hyvä olla jumalan lapsi niin jeesus hoitaa kaikki asijat kuntoo lohduttaa jos on murhetta ja parantaa rikkirevityn sydämmen kiitos jeesus

10.10.2008

tahdon kertoa sinulle ystäväni oman uskoon tuloni oli 88 vuosi ja olin romaani juhlilla mikkelissä.olin siellä ihan vaan katsomassa ihmisiä niin kun muutkin nuoret en ollut mitenkään ajatellut että olisin tullut juuri noissa kokoussissa uskoon istuin siellä penkillä ja kuuntelin kun jumalan sanaa julistava henry puhui siitä miten jeesus on kuollut minunkin puolestani ja ymmärsin että olin tehnyt syntiä jumalaa kohtaan ja tarvitsin jeesusta omaan elämääni siinä sit kun alttari hetki tuli niin menin eteen ja sanoin että tahdon tulla uskoon ja siinä samassa sain syntini anteeksi joka on suurin ihme että ihminen voi saada synnit anteeksi ja että jeesus tulee sydämmeen asumaan.olen myös saanut kokea muitakin jumalan suuria tekoja omassa elämässä vaikkakin itse en ole aina ollut uskollinen jumalalle yksi asia on se että tahdon kertoa sinulle ystävä siitä mitä jumala voi on se että olen itse käynyt kovan koulun lävitse monesti sen takia että en ole kuunellut jumalaani ja olen tehnyt oman tahdon valintoja siksi tiedänkin että olitpa ystävä miten vajavainen tahansa niin jumala voi muuttaa sinun elämän kokonaan muista jeesus rakastaa sinua ja tahtoo käydä kanssasi joka ainut päivä elämääsi eteen päin jos vaan itse tahdot hän on rakkaus siitä huolimatta olitpa onnistunut tai et elämässäsi näihin sanoihin tahdon lopettaa ja toivottaa kaikille jumalan siunausta ja rauhaa elämään.

tv.mikkelistä M.E.

17.9.2008

"Jumala ei unohda sua koskaan"

Tulin kansanomaisesti ilmaisten uskoon 14-vuotiaana, 1983.Se oli nuorelle miehen alulle valtava kokemus! Lapsuuteni ei ollut niitäkaikkein helpoimpia, mutta kuin koin itseni tärkeäksi ja rakastetuksi Jumalanedessä, se oli huikea kokemus! Kova sydämeni alkoi sulaa ja sain aavistuksen,että elämä voi olla myös tarkoituksellista ja sisältörikasta.

Sisäiset haavani olivat kuitenkin edelleen sydämessäni, enkänuorena osannut laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Pikku hiljaa ajauduinjälleen yksinäisyyteeni ja sitä kautta hirvittävään huumekierteeseen, jotakesti muutaman vuoden. Kyynisesti totesin, että kerran yksin, aina yksin onsieluni laulu. Ajauduin entistä syvemmälle huumeiden käytössä. Lopulta edessänioli risteys, jossa ei ollut kuin kaksi mahdollisuutta: hakeutua hoitoon taituhoutua lopullisesti. Olin jo jonkin aikaa miettinyt vakavasti päätänkömerkityksettömän elämäni itse? En olisi miettinyt hetkeäkään kauempaa päivienipäättämisestä, ellen olisi nuorena ymmärtänyt taivaan ja helvetinolemassaolosta. Pelkäsin joutuvani kadotukseen.

Kovien kamppailuiden jälkeen hakeuduin vapaaehtoisestihoitoon 1990. Minun oli pakko myöntää, etten hallinnut omaa elämääni. Olinrikki. Omat siivet oli elämä tylysti leikannut poikki. Alkoi kivulias ja pitkäprosessi huumeista vapautumiseen. Luulen tietäväni jotain tuskasta jakamppailusta paremman huomisen puolesta. Noina aikoina tunnetun lauluntekijänKyösti Rothin tekemä laulu " Jumala ei unohda sua koskaan" alkoiuudelleen viristä sieluni yössä.

Jeesus lähti muuttamaan elämänkuviot

Taistelua ja kipuilua kesti noin kolme vuotta. Se oli kuinkävelemään opettelemista: kaksi askelta eteen, yksi taakse, kunnes 1993 aurinkoalkoi hymyillä sydämessäni. Jeesuksen rakkaus antoi synnit anteeksi ja sainjälleen kiinni elämästä. Pikku hiljaa arvottomuuden ja riittämättömyydentunteeni menetti hallintavaltaansa minussa ja uskalsin jälleen alkaa elämään!Suurin löytöni onkin ollut se, kuinka Jumala rohkaisee ihmistä uskomaan hänenrakkauteensa ja osallistumaan elämään sellaisena kuin olen! Usein ihmisarkuusja arvottomuuden tunne johtuu siitä ettei ole kokenut oikeasti olevansa tärkeäkenellekään.

Jumala kutsuu työhön.

Vuosi sitten Jumala alkoi puhua minulle rakkaastaromaniheimostani. Jumalan johdatus oli niin selvää, että sen todellisuutta jaaitoutta ei voinut kukaan saada sydämestäni pois. Myös puolisoni Netta kokisamoin. Kun Olarin helluntaiseurakunta tiedusteli haluani lähteä heidänseurakunnassaan tekemään romanityötä, en epäillyt hetkeäkään! Jumala olivalmistanut minua ja perhettäni siihen jo vuoden ajan.

Otin vastaan nykyisen tehtäväni. Olemme kokeneet kulkevammeJumalan johdossa. Romaneja on tullut uskoon ja olemme saaneet puolisoni kanssakeskustella kymmenien romanien kanssa. Sinä, joka luet tätä kirjoitusta,Muista! olet tärkeä Jumalalle! Työni motto tulee aina olemaan; Jokainen onmahdollisuus! Jokainen on tärkeä!Koen jokaisen ihmisen tärkeänä! Jumala eikatso henkilöön, älkäämme siis mekään! Se mikä ihmisille on mahdotonta se onJumalalle mahdollista

Ystävällsin terveisin. Timi Järvivuori

20.8.2008

minun elämäni oli viisi vuotta sitten pahan  pauloissa..elin miehen kanssa

jota hallitsi pahahenki.hän halusi vahingoittaa minua ja viedä minulta

omatuntoni ja oma minäni.hän mursi minut kuitenkin niin että rupesin

pyytämään jumalaa luokseni ja pelastamaan minut tämän pahanhengen

lumoista..luulin jo että mä kuolen mutta kuinka ihana aamu saapui

ja vei minut pois tämän miehen luota..nyt olen jo elänyt uuta ja

jumalan rikasta elämää..jumala sai minut oikealle tielle ja toi

suojeluksen ja siunauksen elämääni..kuinka ihanaa olla jumalan

syleilyssä..kiitos rakas taivaallinen isä siitä..kiitos

9.8.2008 

Olin juopotellut vuosia enkä ollut millään tavallakiinnostunut uskonasioista. Sitten tapasin nykyisen vaimoni, joka on uskossa.Hän kiinnitti seurusteluaikanamme huomiota alkoholinkäyttööni, ja minäkin aloin sitä tarkemmin ajatella, ja päätin raitistua! Pienen aikaa pärjäsin omalla päätökselläni ilman viinaa, mutta lopulta ratkesin! Sinä aamuyönä sitten pahasti juovuksissa, ja pettyneenä itseeni, päätin pyytää apua Jumalalta! En muista millä sanoilla rukoilin, mutta muistan tunteen, jonka koin rukoillessani! Koin lämpimän aallon, jonka jälkeen kyyneleet alkoivat virrata vuolaasti enkä saanut kyyneleitä loppumaan! Sillä hetkellä tajusin, että minulla on paras mahdollinen apu taistelussa alkoholia vastaan enkä ole sen jälkeen tarvinnut alkoholia vaan olen voinut asioissani kääntyä Jumalan puoleen ja saanut lohdun ja avun!!

Kiitos jaYlistys Jumalalle!!

Minä olen rahavaikeuksissa.

Olen kovasti työn väsyttämä ja suurten vaatimusten alla.

Kuitenkaan minulla ei ole mitään hätää.

Ilman Jeesusta olisin stressistä kipeä ja murheen uuvuttamamutta

Jeesuksen kanssa minä voin elää rauhassa ja iloisena riippumatta rahallisita ja terveydellisistä tilanteista.

Tämä ei kuitenkaan tapahtunut hetkessä. En minä vapautunut maallisista murheista heti uskoon tultuani enkä ole täysin vapaa vieläkään.Mutta ajan mittaan olen ymmärtänyt Jeesuksen huolenpidon ja sen ihmeellisen turvan, rakkauden ja armon joka Jeesukselta tulee. Voin elää vapaasti ja iloisesti riippumatta tilanteestani, tämä ei ole mahdollista ilman Jeesusta.

kerron täs kun en ollu viä uskos,asuin ruotsis ja muutin suomeen takas olin hakemas ruotsista loput tavarat ne oli kassissa ja muovipusseissa,juostiin junalta laivalle ja oltiin myöhäs koko matka kun juostiin rukoilin Jeesus auta että laiva myöhästyy,että mä kerkeen mulla oli vuoden vanha lapsi suomes äitillä,ja olin saanu suomesta työpaikan,jos en olis kerinny siihen olis työpaikka menny,mutta kiitos Jumalalle aivan hämmästyin kun pitkä jono ihmisiä ja laivaan menos.... laiva oli ainakin tunnin myöhäs. on mulla paljon muitakin mutta toiseen kertaan.Tulin uskoon vasta 2001v Jumala on kutsunu mua koko ikäni ja onneksi ei lopettanu kutsumista en olis ny täs kertomas,taitais olla että en eläiskään on senverran pahoja sairauksia.    mirja

Pojallani oli pienenä paljon korvatulehduksia. Kerran hänet jätettiin sairaalassa hoitamatta. Silloin Pyhä Henki sanoi minun sisimpääni, "älä usko mitään, mitä tuo lääkäri sinulle sanoo". Vein hänet toiselle lääkärille ja tämä vahvisti, ettei korvat ole kunnossa vaan lapsella on liimakorvat, jotka vaativat erikoislääkärin hoitoa. Olin syvästi murheellinen, koska lapseni oli jätetty hoitamatta. Kerra kun olin rukouksessa vuodattamassa sydäntäni Herran edessä, sanoi Pyhä Henki;" miksi olen niin murheellinen, enkö minä antanut sinulle viisautta jo etukäteen". "Vie se lapsi sille samalle korvalääkärille, jolle se äiti siellä avioliittoleirillä vei omansa". Tein niin ja se olikin hyvä korvalääkäri, joka hoiti lastani monta vuotta. Lopuksi se korvalääkäri joka jätti lapseni hoitamatta leikkasi poikani korvan ja se parani täysin. Jumala pitää omistaan kirjaimellisesti huolen. Kerran vein poikaani Seppo Juntusen luo rukoiltavaksi, mutta Seppo Juntunen kysyi, onko minulla itselläni mitään sairauksia? Minulla oli vasemmassa rinnassa puolenappelsiinin kokoinen kasvain ja nenän limakalvot olivat rikki väärästä lääkityksesta johtuen. Sydämessä oli myös jotain vikaa ja toinen jalka oli lyhyempi.Hän rukoili näiden kaikkien asioiden puolesta ja parannuin kaikesta. Pojallenihän sanoi rukoiltuaan hänen puolesta, että kyllä Herra pitää hänestä huolen.Herra piti hänestä huolen ylläkuvatulla tavalla. Jumalan huolenpito jatkui edelleen. Tunsin, ettei se rinta ole parantunut täysin. Olin menossa junalla Nurmekseen, juna oli aivan täysi ja kun katsoin itselleni paikkaa näin erään tutun uskovaisen naisen, jonka vieressa oli vähän tilaa. Kerroin hänelle, miten olin saanut Herralta apua, mutta rinta ei tuntunut vielä normaalilta. Hän sanoi, että soita eräälle uskovalle ihmiselle ja antoi hänen puhelinnumeronsa.Soitin hänelle ja hän sanoi, että siina kasvaimen paikalla on noin 50 sentin kokoinen kova alue, johon se kasvain oli ollut kiinnittyneenä. Se kasvain oli lähtenyt, mutta sen alusta oli vielä jäljellä. Hän rukoili sen puolesta ja se lähti pois. Minulla oli elämässä sellainen tilanne, etten olisi voinut mennä mihinkään hoidattamaan itseäni, koska lapsillani ei olisi ollut hoitajaa.Kasvain oli todennäköisesti pahanlaatuinen, enkä olisi ehkä parantunut lääkärinhoidoilla. Mutta poikani parantui lääkärin avulla. Näin Herra piti minusta ja lapsistani  ihmeellisellä tavalla huolen.Hän antaa tulevaisuuden ja toivon. Kiitos Jeesus ja ylistys ja kunnia. Amen.Huuda minua avuksesi hädän päivänä niin minä tahdon auttaa sinua. Sen sain kokea todeksi perheessämme.

Jäin leskeksi vuonna 1994. mieheni kuoli rekan suistuttua tieltä. Saatuani tiedon menin vanhempieni luokse yöksi. Yöllä kaiken pimeyden keskellä heräsin huone oli valoisa kuin päivällä myöhemmin ymmärsin, että Jumala oli lähettänyt enkelinvalon lohduttamaan minua. Äitini ja isäni saivat vahvat viestit Jumalalta, että miehelläni on kaikki hyvin.Olin vasta kolmenkymmenen ja meillä ei ollut lapsia, joten tunsin oloni alkuun todella yksinäiseksi. Kerran käydessäni hautausmaalla oli kirkas kevätpäivä ja rukoilin rukousta, jonka olin lukenut jostain kirjasta. Rukouksessa puhuttiin valkoisista kivistä, jotka liittyivät jotenkin Jumalaan ja siihen varmuuteen,että mieheni on todella Jumalan luona hyvässä tallessa ja katsoin taivaalle sieltä alkoi sataa valkeita rakeita, vaikka missään ei ollut pilviä. Kiittäen lähdin kävelemään kotiin päin. huomasi taivaalla aivan ohuen pilven haituvan,joka tuntui elävän seurasin sitä kotiin asti ja vielä kodin parvekkeelta sitä seurasin illan pimetessä pilvi muuttui revontuliksi. En ollut ennen tiennyt,että huhtikuussakin voi olla revontulia vai oliko se mieheni ja Jumalan tuli.Ainakin oloni oli tyyni ja rauhallinen ja jotenkin lämmin.

Tämän kaiken jälkeen olen saanut itselleni aviomihen ja kolme lasta. Kiitos Herralle, olet minulta pois ottanut rakkaimman, mutta myös monin verroin olen tilalle saanut. Kiitos väkevästä Siunauksesta jolla olet meitä siunannut.

Tällä hetkellä perheessämme on vaikeuksia, mutta uskon, että niillä on jokin tarkoitus. Jonain päivänä vielä kiitän  ja ylistän, kun saan niihin ymmärryksen.KIITOS HERRALLE, OLET HYVÄ ! Sari

Kiitä Herraa, minun sieluni ja kaikki, mitä minussa on,hänen Pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt.

On todella monia kiitosaiheita, mistä voin kiittää taivaallista Isääni. Olin lapsena hyvin sairas, nyt olen saanut elää terveenä ja vahvana nuorena aikuisena. Siitä kiitos Herralle. Olen myös saanut nähdä monien muiden ihmisten paranevan. Olin kerran suuressa ulkoilmakokouksessa,jossa pastori Benny Hinn julisti Jumalan sanaa. Kun kokous alkoi, taivaalta alkoi sataa vettä. Silloin Benny Hinn nousi ja sanoi, että hän ei ole tullut tänne asti, jotta ihmiset kastuisivat ja tulisivat sairaiksi vesisateessa, vaan että ihmiset parantuisivat ja saisivat ottaa vastaan terveyden Herralta.Rukoilimme yhdessä koko ihmisjoukko, että sade lakkaisi. Saimme omin silmin nähdä, kuinka pilvet vain väistyivät pois taivaalta, ja koko loppu illan oli selkeää. Näin samana iltana, kuinka pieni lapsi, jolla oli vänkyrät jalat sai vastaanottaa terveyden Jumalalta ja kykeni kävelemään suorilla jaloilla.

Monia muitakin ihmeitä tapahtui.

Meillä on Herra, joka elää!

Katriina

Elämän tilanteemme oli todella hankala taloudellisesti,ikävien naapureiden takia ja harrasteeni takia johon olin joutunut vastentahtoisesti. Jumala kuuli rukoukseni kun vihdoin suostuin antamaan Hänelle vallan hoitaa asiani enkä enää itse yrittänyt hoitaa asiaani. Jumala korjasi taloutemme niin, että saimme tarpeeksi maksuaikaa velkojiltamme, saimme uuden asunnon hyvältä paikalta isomman ja edullisemman. Olin laittanut keskiviikko iltana netin kautta avoimen hakemuksen vuokra-asunnoista, kun ei sopivaa asuntoa ollut tarjolla. Meille tuli postissa sopivasta asunnosta tarjous perjantai aamuna ja saimme tämän kyseisen asunnon. Samalla pääsin ulost ästä rasittavasta  harrasteesta. Kyllä Jumala on ihmeellinen.

Minulla on niin paljon ihmeitä joita Jumala on minulle ja perheelleni tehnyt ettei niitä tähän pysty kaikkea laittamaan. Muutaman mainitakseni: Minut on haettu kotoani uuteen työpaikkaan samoin sain toisent yöpaikan siten, että minua nykäistiin hihasta, että etkös sinä osaa tämän työn. Ja niinhän minä osasin. Jumala hoiti avioeroni, kun olin vaikeassa avioliitossa ja mieheni oli ottanut toisen naisen itselleen. Jumala opetti minut yksinhuoltajaksi lapsilleni ja paransi minun sydämeni haavan joka tästä erosta oli tullut. Olimmehan mieheni kanssa tulleet yhdeksi lihaksi naimisiin mennessämme. Olen saanut Jumalalta valtavasti kaikkea aineellista ja henkistä hyvää. Kiitos, Ylistys ja Kunnia Isälle Jumalalle!

Enkeleitä onko heitä? Ajaessani yksin autoa,lähestyessäni mutkaa, kuulen äänen ikäänkuin takaani "hiljennä vauhtia" no minä  tottelen ja hiljennän vähän ja ajan, en vielä ole mutkassa, mutta kuulentakaani uudestaan "hiljennä vauhtia" no hiljennän yhä, ja kun tulen mutkaan niin lukko jarrutus, hupsis, huokaan ja kiitän luojaani,sillä lava-auto on poikittain tiellä kääntymässä. Kiitän sen jälkeen, että varjelluin varmalta kolaroinnilta.

Perheellämme ei ollut rahaa. Seuraavan kerran rahaa tulisi viikon päästä. Tiesin että itse pärjäisin viikon vaikka pelkällä vedellä. Mutta lapsille en halunnut tätä. Rukoilin Herralta apua. Samana päivänä seurakunnassa vanhempi naishenkilö tuli luokseni pyytäen minua kanssaan hieman sivummaksi.Tämä nainen sanoi minulle: "Koin että minun pitäisi antaa tämä sinulle". Hän laittoi käteeni 100e. Kenellekään en ollut rukouksestani kertonut.

Olin kovassa hädässä, jokin ääni kuiskasi takanani, ettei minun kannata kantaa huolta siitä asiasta. Se ääni kaikuu vieläkin korvissa,tai sanoisinko, tuntisin sen äänen jos sen vielä kuulisin. Uskon että Jeesus on totta, elävä Jumalan Poika, joka nytkin näkee kaiken ja suojelee meitä. On ihana asia uskoa Jeesukseen.

haluan todistaa siitä miten jumala on ilmestynyt meijän perhe elämään viime aikana monta on saanut pelastua jumalan armosta.ja ollaan saatu perheeni kanssa kokia väkevän pyhän hengen kosketuksen se on ollut ihanaa tulta jumalalta jota olemme saaneet ottaa vastaan jumalan armosta,haluan myös kiittää jumalaa siitä kun on antanut mulle mun syntini anteeksi ja että saan olla jumalan lapsi ja pelastettu hänen armosta.haluan myös kiittää jumallaa niistä armo lahjoista jotka olen saanut ottaa vastaan,ja haluan myös kittää jumalaa siitä kun käyttää jumalan työssä ja taistelussa,kiitos jeesus kun olet niin ihana ja armollinen......

tv.anette lindgren

Jumala on puhdistanut minut huumeista niin että annoin puhtaan näytteen huumetestissä, eikä sen jälkeen ole edes mieli tehnyt huumeita. ollut kokonaan ilman jo 11 kuukautta. 

T:Kalle

Minulla on poikia, ja eräänä yönä -82v. maaliskuussa yksi pojista nousee istuun kerros-sängyssä yläpetillä klo n.3, seuraan poikaa koska hän on vajaa 4v, ja yläpetillä (pelkään että jos hän lähtee pissalle laitan valot) on vähän valosaa mitä lumi ulkoa hohtaa yöllä. Poika alkaa tuijottaa ikkunaa kohti ja sanoo vähä ajan kuluttua että; "Voi äiti ko meillä on paljon enkeleitä". kun tuijotus loppuu poika laittaa nukkumaan ja nukkuu aamuun asti. Kun on aamupäivä alan tivaan pojalta mitä hän näki yöllä, puhetta alkaa tuleen että; "Siinä oli mies jolla oli kruunu päässä ja remmikengät jalassa". Alan miettiä olisikohan meillä kuvia enkeleistä, pojalle ei ole puhuttu enkeleistä eikä Jeesuksesta (siis mies jonka hän näki oli Jeesus).Selaan kirjoja ja löydän yhden kuvan jossa on Jeesus keskellä ja enkeleitä ympärillä,poika riemastuu tuollaisen minä näin.

Minulla oli -80 luvun lopulla hyvin paha vatsahaava, se oli vaivannut useita vuosia. Tähystyksessä todettiin, että vatsalaukkuni on repeämäisillään, 1-1½ cm haavoja täynnä. Ystäväni vei minut eräänä iltana myöhään Jorvin sairaalaan, (Espoossa) en kestänyt enää sitä kipua. No, yhtäkkiä minulle tuli voimakas tunne, että täytyy polvistua Jumalan eteen, mutta hävetti kun ihmisiä oli niin paljon odotussalissa, mutta olin suorastaan pakotettu laskeutumaan polvilleni ja niin teinkin. Rukoilin yksinkertaisesti:"Jumala auta minua, minä en kestä enää tätä kipua." Siinä samassa sanoin kuvaamaton lämpö valtasi koko ruumiini ja nousin ylös ja sanoin ystävälleni, "lähdetään kotiin, olen terve." Niin totta totisesti olenkin siitä vaivasta. On myös tapahtunut toisten paranemista, kun Jumala on lähettänyt. Kiitos ja kunnia Jumalalle ja Vapahtajalle Jeesukselle Kristukselle."

Siunaavin terveisin, Markku Koski, Ikaalinen